Sairauspoissaolotarpeen arviointi – vihdoinkin käypä hoito!

Sairauspoissaolojen käyttö potilaan hoidon tukena ja mahdollistajana on vuosikymmeniä ollut yksi lääkäreiden isoimmista työkaluista, ja samalla yksi kalleimmista. ”Saikun” hakeminen ja saanti on ollut myös potilaan kannalta tärkeä syy käydä lääkärillä. Mutta mikä on oikea määrä sairaspoissaoloa? Tämä on asia, jonka jokainen lääkäri on opetellut ja oppinut työssään omiin kokemuksiin perustuen, ohjetta tai koulutusta siihen ei juuri ole ollut.

Lääkärin etiikka –kirja (SLL 2013, s. 226) toteaa, että ”Sairauslomaa voi pitää hoitotoimenpiteenä, jolla on indikaatiot, haitta, kontraindikaatiot, sisältö, oikea annostus ja odotettu hoitotulos. Työhön paluun suunnittelu on osa hyvää hoitoa.” Hyvä hoito on luonnollisesti tasalaatuista, tasapuolista ja yksilöllistä – mutta sitä ei sairauspoissaolojen määrääminen ole ollut koskaan. Väitöskirjatutkimuksessakin todettiin samojen yksinkertaisten, tosin kuvitteellisten potilastapausten sairausloman määräämiskäytännöissä suurimmillaan hämmästyttäviä, jopa 20-kertaisia eroja eri lääkäreiden kesken. Erikoisaloittainkin määräämiskäytännöissä oli eroja. Tarve käytäntöjen yhtenäistämiselle, asian kouluttamiselle ja sen framille nostolle on ollut suurta tarvetta.

Yksi vastaus tähän tarpeeseen on uusi Käypä hoito –suositus Sairauspoissaolon tarpeen arviointi, julkaistu 19.8.2019. Suositus käy läpi erilaisia periaatteita ja kysymyksiä, miten sairauspoissaoloja tulisi käyttää. Se ei siis ole keittokirja, diagnoosikohtainen luettelo sairauspoissaolojen pituuksista, vaan poissaolon määrääminen on aina yksilöllinen ja tarkoituksenmukainen arvio.  Arvio ottaa huomioon sairauden luonteen, sen aiheuttaman rajoitteen työtehtävästä suoriutumiselle, vaihtoehtoja poissaololle, työn toipumista edistävänkin vaikutuksen jne. Suositus korostaa moneen kertaan työterveyshuoltojen konsultoinnin tärkeyttä ja merkitystä sairaudesta johtuvien vähänkin pitkittyvien poissaolojen selvittäjänä ja työn muokkaajana.

Suositus ohjaa käytäntöjä 16 erilaiseen kysymykseen vastaamisen kautta. Kysymykset aktivoivat lukijan ajatuksia, ja toisaalta hyviä vastauksiakin annetaan. Selvästi näkee, että työelämän ja työterveysopin edustajien näkemyksiä on kuultu!

Kirjoitin vajaa 10 vuotta sitten Työterveyslääkärilehteen artikkelin, jossa kysyin, milloin käypä hoito –suosituksista päästään arkea hyödyttäviin hoito –suosituksiin, kun useimmat KH-suositukset unohtivat ainakin sairauspoissaolot, lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen kysymykset kokonaan. Spo-suositus ei toki ole täydellinen sekään, mutta tausta-aineistoineen se antaa tukevan selkärangan tasapuoliseen, oikeudenmukaiseen ja samalla yksilölliseen, sairastunutta oikeasti hyödyttävään toimintaan.  

Tutustu: https://www.kaypahoito.fi/hoi50121

Jarmo Heikkinen
Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio - ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 + fourteen =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.