Saapuminen Souliin

Suora lento oli vain vähän rasittava, jopa miellyttävän vaivaton, mutta yhtä ahdas, tapahtumaköyhä ja herkkusuuta ruokkiva kuin tavallisestikin. Muutaman tunnin unet helpottivat seuraavaa päivää, mutta toki pönttö oli aamulla enemmän sekaisin kuin tavallisesti. Maahantulomuodollisuudet olivat tavallisita sujuvammat, mutta yhtä yrmeänaamaiset kuin yleensä. Onkohan yrmyys yleismaailmallinen vaatimus tähän työhön pääsylle?

Säätila tihkuinen, parikymmentä astetta – kotoinen olo. Hotellille keskustaan 70 km, oma kuljetus kolmen mukavan kollegan kanssa. Hotellin löytymisessä vaikeuksia taksillakin – kun useimmilla kaduilla ei ole nimiä ja kaupungissa asuu toistakymmentä miljoonaa ihmistä, lienee ymmärrettävää? Saman tien kävelemään kohti kokouspaikkaa, reitti saatava selville. Keskus olikin vain parin mutkan ja alle kilometrin päässä, tämähän sujuu! Iso annos tulista mustekalaa lounaaksi (9 euroa), hotellille tunnin torkuille ja sitten ympäristöä tutkimaan. Naapurikorttelista löytyy UNESCO:n maailmanperintökohde, kuninkaallisten hautoja suuren, luonnontilaisen ja mäntypuisen puiston keskallä, pääsymaksu euron. Ihmisiä ei juurikaan – hyvä paikka sopeutua ilmastoon ja kulttuuriin.  Kaupungissa yllättävän vähän ihmisiä, huikean korkeita taloja, kaikki siistiä, jopa yllättävän siistiä. Ihmiset pukeutuvat kuin kesällä Suomessa: esimerkiksi nuorilla miehillä löysät shortsit, t-paita ja tennarit vakio.

Matkapäivä on kääntymässä iltaan. Siispä iltapalalle, ammatillista seurustelua kollegojen kanssa, vetäytyminen huoneeseen, lukemista, unta palloon jo klo 21 jälkeen – huomenna on pöntön oltava jo vähemmän sekaisin kuin tavallista, sillä huomenna se oikeasti alkaa!

Jarmo Heikkinen

Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio – ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 × 3 =