Hyvä mieli

Minulla on hyvä mieli.

Kuulin työhöni liittyvän mainion uutisen, joka on itseäkin lähellä. Itä-Suomen yliopiston työterveyshuollon professuuri on ratkennut. Viisivuotiseen toimeen valittiin jo pari vuotta ma. professorina toiminut Kimmo Räsänen: ONNITTELUT! Onnittelut kohdistuvat samalla myös koko yksikköön – saimme hyvän proffan. Hyvä pomo on tärkeä!

Hyvä mieli johtuu myös työstä, jota teen: työlläni on selvä tarkoitus ja tärkeä sisältö. Työhöni voin itse vaikuttaa. Työkaverit antavat tukensa, toimimme vastavuoroisesti – meillä on työtä edistävää sosiaalista pääomaa. Pääomaa, jota itsekin voin osaltani lisätä.

Myös onnistumiset työssä luovat hyvää mieltä. Avasimme kuukausi sitten virtuaaliyliopistoon Työterveysneuvottelu-kurssin. Kurssille ilmoittautui osallistujia lähes ennätysmäärä ja osallistuminen on ollut monella tapaa aktiivista. Kurssilaiset kertoivat esittäytyessään omia toiveitaan kurssin sisällölle ja kurssi onkin elänyt, sitä on täydennetty toiveitten ja kurssin aikana esitettyjen kysymysten mukaan. Kurssilaiset ovat myös tuoneet esille näkökulmia, joita kurssin laatijoina emme olleet osanneet oikein edes ajatella. Esimerkkinä vaikkapa kysymys, mitä tehdä, jos työntekijä haluaa tallentaa työterveysneuvottelun? Onnistuimme tavallista paremmin osallistujien tarpeiden huomioon ottamisessa, emme vain ”järjestäneet koulutusta”.

Verkkokursseille usein toivotaan syntyvän keskustelua. Käytännössä sitä syntyy lähes aina ehkä vähemmän kuin olettaisi – kokevatko lääkärit verkkokeskustelut jostain syystä vaikeiksi? Keskustellen, käytännön mielipiteitä ja kokemuksia vaihtaen kuitenkin syntyy yleensä toimintaa oikeasti kehittäviä muutoksia. Ehkä kehitymme tässäkin?

Toki keskustelujen ohella aineiston ainutlaatuisuudella ja merkityksellä osallistujien työlle on merkitystä. Tätä kuvastanee vaikka Työterveysneuvottelukurssin lokitiedot – kuukaudessa kurssilla on käyty reilusti yli 4000 kertaa, vaikka keskusteluviestejä on ”vain” alle sata. Onko lääkärin oppimistapa vielä lukemiseen ja materiaaliin tutustumiseen perustuvaa enemmän kuin osallistumista yhteisöllisen tiedon tuottamiseen?

Odotan onnistumista myös uudelta Opettajainhuoneelta. Avaamme siis huhtikuussa kouluttajille tarkoitetun kanavan, jolla käsittelemme yhdessä ajankohtaistietoa ja -ilmiöitä, saamme pedagogisia vinkkejä ja jaamme ohjaamisen hyviä käytäntöjä samalla, kun verkostoidumme kouluttajakollegojen kesken. Jos kokemukset ovat hyvät, alkuun noin 40 kouluttajalle suunnattu pilotti laajenee syksyllä kaikkien kouluttajien käyttöön.

Arjen pakerruksessa välillä unohtuu, miten mielenkiintoista ja mukavaa työn tekeminen voi olla. Toivon, että Sinullakin on työstä hyvä mieli!

Erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen seminaarin luentotallenteet

Valtakunnallisen seminaarin luentotallenteet löytyvät nyt verkosta Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston moodle-oppimisympäristöstä. Kurssialueelta löytyy luentotallenteiden lisäksi useimpien esitysten powerpoint-tallenteet pdf-muodossa. Professoreiden taulut ja yleisön niistä kirjoittamat kommentit ja Vuoden kouluttajalääkärin Jarmo Kurosen iltatilaisuudessa pitämä juhlapuhe löytyy myös kurssialueelta, jonne pääset moodlen etusivun kategoriasta 1/ Valtakunnallinen seminaari Kuopio.

Onko uusi lokikirja erikoistujan paras ystävä?

Valtakunnallinen opintosuunnitelma (OPS) uudistui 1.8.2011. Sen myötä myös lokikirja uudistuu. Lokikirja konkretisoi  oppimisen tavoitteita, keinoja ja antaa vinkkejä hyvistä lähteistä. Kokonaan uusina asioina se sisältää mm. oppimispäiväkirjatyyppisen koulutustapahtumien dokumentoinnin, teoreettisten tuntien kirjaamisen tavan sekä laajastikin tenttikirjallisuuden ulkopuolisia lähteitä. Lisäksi oppimisen arviointi uudistuu, oppimisen keinoja on lisätty. Lokikirja muuttuu aiempaan nähden varsin paljon!

Uudistaminen on prosessina ollut uudistajilleen mielenkiintoinen. Uudistamista käynnistettiin jo vuosi sitten: luotiin vähän suuria linjoja, nimettiin toimijoita. Maalis-toukokuussa työryhmä työsti asiaa keskenään, sähköpostitse ja tapasikin saman pöydän äärellä. Kirjoitustyö jatkui kesällä ja työryhmäkokous elokuun alkupuolella pohti asiaa vielä päivän mittaisessa tapaamisessa. Luonnos on ollut yliopistojen kesken kommentoitavana jo useaankin otteeseen – kaikkien yliopistojen edustajien mielipiteitä ja kommentteja on saatu, yhteistyö on ollut aktiivista ja koettu tärkeäksi.

Myös varsinaisten käyttäjien eli erikoistujien ja kouluttajien mielipiteitä on kuultu jo valmisteluvaiheessa. Lokikirjaluonnosta on esitelty ainakin 2 eri aluetapaamisessa (Oulu ja Mikkeli), Jyväskylässä Tth-Pedassa kouluttajille, starttiseminaarissa Kuopiossa. Pari kertaa tätä on Kuopiossa esitelty aivan ulkopuolisillekin. Lokikirjaluonnosta on muokattu saadun palautteen mukaan.

Palaute on ollut pääosin myönteistä, jopa innostunutta! Erityisesti kouluttajat ovat kokeneet muutokset omaa työtään selkiinnyttävinä ja helpottavinakin, he osaavat verrata vanhojen lokikirjojen sisältöä nykyiseen – ”on kuin mersulla ajaisi ladan jälkeen”. Uudet erikoistujat ovat katsoneet silmät vähän ympäripyöreinä; tekstiä on koettu olevan paljonlaisesti. Paljous johtuu kuitenkin suurelta osin siitä, että esimerkkejä oppimisen keinoista on lisätty, esimerkit pakollisen tenttikirjallisuuden ulkopuolelta tulevista hyvistä muista lähteistä on tullut uutena osiona mukaan niille, jotka haluavat perehtyä muihinkin lähteisiin. Määrää arvioitaessa on myös muistettava, että ERHA jäi pois ja niinpä oppimisen edistymisen arviointi tehdään nyt suoraan lokikirjaan eikä erillisiä ohjelmia lokikirjan lisäksi tarvitse käyttää – se on selvä helpotus.

Uskon, että lokikirjasta on erityisesti erikoistujalle iso apu oppimisen tukena ja ohjaajana – samalla myös kouluttaja saa uuden vahvan työkalun ohjauksensa tueksi! Lokikirja julkaistaan lokakuussa ja sen voi ottaa välittömästi käyttöön. Palautetta lokikirjasta otetaan vastaan jatkuvasti/milloin tahansa, esim. osoitteeseen jarmo.k.heikkinen(at)uef.fi, seuraavaa 2013 tapahtuvaa uudistamista varten.

Höpönä historiaan

Kun mies tulee tiettyyn ikään, historiakin muuttuu tosi mukavaksi! Tiedät paremmin, kuka olet ja mistä tulet, miksi asiat ovat niin kuin ovat ja miten asioita voi muuttaa. Toiminnoille ja ponnisteluille, työlle tulee perspektiiviä ja käsitystä. Identiteettikin rakentuu taas yhden peruskiven verran tukevammaksi.

Olen tämän kesän aikana lukenut työn, työn tekemisen, talouden ja yrittämisen, työterveyshuollon ja sosiaalivakuutuksenkin historiaa – yleistäkin historiaa lukemalla voi sieltä noukkia em. näkökulmia. Olen oppinut, että esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmämme yksi peruskivi oli keisarillinen julistus 1860-luvulla: silloin ko. julistuksella, joka vastasi lakia, annettiin kuntien tehtäväksi ja päätettäväksi mm. koulutus, vaivaistenhoito ja terveydenhuolto – myös näiden palvelujen laajuus. Asiakkaan/potilaan näkökulmasta onkin sitten poristu… Työsuojelun ensimmäisiä lakeja oli säädös lapsityövoiman käytöstä, vaikka senaattorimmme J. V. Snellman piti lapsityövoiman käyttöä tehtaissa kasvatuksellisesti hyvänä… Entä miten työterveyshuolto alkoi? Piirilääkäri Zandtia on pidetty ensimmäisenä työterveyslääkärinä hänen toimiessa Viaporin (Suomenlinnan) rakennustyömaalla lääkärinä 1700 luvun puolivälissä – tavoitteena oli vähentää työtapaturmia, sukupuolitauteja ja infektioita sekä parantaa hygieenisiä olosuhteita. Yksittäiset tehtaat palkkasivat vastaaviin tehtäviin 1800 luvulla lääkäreitä ja perustivat tehtaitten sairaaloita/sairastupia. Esim. Finlaysonin tehdas Tampereella 1800-luvun puolivälissä oli hyvin edistyksellinen ja lopulta ”kokonainen oma maailmansa”: sillä oli oma kirkko, oma koulu, oma sairaala…

Parhaita työterveyslääkärille sopivia historiallisia kirjoja ovat minulle olleet Henrik Meinanderin Suomen lyhyt historia (yleishistorian pokkari), talouselämän ymmärtämisen kannalta Markku Kuisman Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000: tylsästä nimestään huolimatta lähes loistava opus! Yrjö Mattilan tuore väitöskirja Suomen terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksenkin suuntaviivoista: Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? on hyvää yleissivistystä kaikille terveydenhuollon parissa toimiville – myös työterveyshuollon historia aukenee hyvin.  STLY:n 50-vuotishistoriikki Lääkärit työssä (Sulevi Pellinen) on myös erinomainen tietolähde ja katsaus työterveyslääkäreiden historiaan ja samalla nykypäivään.

Joku on höpönä liikuntaan, joku sammakonreisien keittelyyn – minä pidän historiasta

Maalaa työterveydenhuolto

Lääkäripalvelut ovat ihmisille tärkeitä. Siksikin lääkärit tulee kouluttaa hyvin. Marraskuun lopulla UEF:n työterveyshuollon yksikkö järjestää valtakunnallisen työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen 2-päiväisen seminaarin, johon olemme kovasti panostaneet. Paikalle onkin tulossa yli 70 osallistujaa!

Päivillä on 3 teemaa. Aluksi puhumme lääkärin vuorovaikutustaidoista. Niin tavallisten ihmisten kuin lääkärin ja potilaankin kohdatessa hyvään lopputulokseen päästään vain hyvän vuorovaikutukseen keinoin: sillä motivoidaan potilas elämäntapamuutokseen, hoito-ohjeen noudattamiseen, lääkkeen ottamiseen…  Ylimalkainen ja –mielinen lääkäri tekee turhaa työtä – häntä ei uskota, hän valevuorovaikuttaa!  Niinpä lääkäreille onkin alettu järjestämään vuorovaikutuskoulutusta – myös sitä voi opiskella, sitä voi kehittää, sitä tulee tietoisesti käyttää työkaluna.

Yksilön lisäksi vuorovaikutustaitoja ja -osaamista tarvitaan työpaikkojen kanssa neuvotellessa, oli kyse toimintasuunnitelman päivittämisestä, työolosuhteiden kehittämisestä työntekijöille paremmaksi ja tuottavammaksi tai työterveysneuvotteluista, joissa pyritään löytämään yhteinen ratkaisu työkykyongelmaan – näin voidaan löytää alentuneeseen työkykyyn sopiva tehtävä.

Toisena teemana on oppimisen arviointi – miten erikoistuva lääkäri itse ja hänen koulutttajansa voivat varmistaa mahdollisimman hyvän – ja ainakin riittävän hyvän – oppimisen? Toisaalta pyrimme pelkän erikoislääkärikoulutuksen aikaisen oppimisen sijasta kannustamaan ja ohjaamaan ihmisiä työuran mittaiseen, elinikäiseen oppimiseen sekä sen jatkuvaan reflektointiin ja arviointiin.  Erikoistuva lääkäri voi käyttää arvioinnin tukena myös aivan uutta – ja kirjoittajan mielestä maan parasta – lokikirjaa, jonka ensimmäinen laajempi esittely päivillä tapahtuu.

Toisen päivän puhumme kuntoutuksesta, sen monista kasvoista ja lähestymistavoista. Mitä tarkoittavatkaan lääkinnällinen, ammatillinen ja sosiaalinen kuntoutus? Miten ne eroavat toisistaan? Vaikuttavatko ne, hyödyttävätkö?

Luomme myös täysin uutta! Kaikkien viiden yliopiston työterveyshuollon professorit/vastuuhenkilöt ovat visualisoineet ennennäkemättömät, uusia näkyjä tulvivat abstraktit taulut aiheesta ”Työterveyshuolto tänään – ja ehkä huomenna?” .  Taulut ovat nähtävissä koko seminaarin ajan aulatilassa, ja niistä heränneitä ajatuksia voi jakaa sitä varten avatussa blogissa. Taulut ovat myös lunastettavissa omaksi.  Taulujen mahdollinen tuotto käytetään yhdessä sovittavaan hyvään tarkoitukseen!

Seminaari pidetään 22.-23.11. Meditekniassa. Myös Sinä olet tervetullut osallistumaan päivillemme, mikäli aiheet kiinnostavat ja aikataulut ovat Sinulle sopivat. Tarkka ohjelma löytyy helpoiten www.tthvyo.fi   – samalla voit tutustua Suomen parhaille erikoisalakohtaisille verkkosivuille!