AMEE 2017:N ILOINEN SANOMA

”Pöhinää” oli vähintäänkin riittävästi, kun Messukeskuksessa oli paikalla lähes 4 000 lääketieteen opetus -kongressin osallistujaa, valtaosa lääkäreitä, ja kaikenlaista uutta oli esillä. Ja heti alkuun kehut järjestäjille: järjestelyt ja ohjelma olivat kokonaisuudessaan mainiot, vain posteri–opasteet olivat lainassa länsimetrosta… Näyttelyaluekin oli yllättävän laaja ja monipuolinen, kattaen niin kaupallisia kuin epäkaupallisia toimijoita: opetuksen, ohjauksen, oppimateriaalien tarjontaa oli niin perinteisinä kirjoina ja e-oppimisalustoina, virtuaalisina anatomiapöytinä kuin lääketieteen opetuksen maisteriohjelmina.

Kongressissa käytettyjen opetusmenetelmien runsaus oli silmiin pistävä – oli niin fringeä, pechakuchaa, työpajoja, posterikävelyjä ja e-postereita, paneeleita, flipped learningia, mielipidepuheenvuoroja, pyöreitä pöytiä kuin perinteisiä luentojakin. Alustukset power-pointeineen olivat vain 10-15 minuutin mittaisia ja teknisesti pääosin hyvin toteutettuja, eikä entisajan liian täyteen ahdettuja tekstislidejä juuri näkynyt. Vinkkejä omaankin esittämiseen tuli!

Lääketieteen koulutukseen liittyvän tutkimuksen määrä yllätti – paljon sitä tehdään. Tietysti tutkimuksen taso vaihtelikin, mutta paljon oli hyvätasoista ja monipuolista tutkimusta; niin epidemiologista, kvantitatiivista, kehittävän työntutkimuksen kuin laadullisenkin metodologian menetelmin rakennettuja. Oli niin professoreiden, väitöskirjatutkijoiden, kaikenkokoisten organisaatioiden kuin tavallistenkin opettajien pienimuotoisempia esityksiä. Posteriesityksistä minua yllätti ja viehätti innovatiivinen ja poikkitieteellinen esitys Thaimaan kuninkaan 10 eettisen periaatteen soveltamisesta erikoislääkärikoulutuksessa… yllättävän sovellettavaa!

Tutkimustulosten sovellettavuus on toki iso oma kysymyksensä. Erilaisissa järjestelmissä ja konteksteissa tehdyt tutkimukset ovat harvoin sovellettavissa suoraan. Koulutus- ja palvelujärjestelmät, kulttuuriset tekijät, lääkärikoulutuksen merkitys ja nykytila, historia ja tulevaisuuskin ovat maapallolla hyvin erilaisia. Selväksi tuli, että monella eri tavalla voidaan kouluttaa ja kouluttautua lääkäriksi, joka saa, osaa ja haluaa ottaa potilasturvallisuuden, potilaan oikeudet ja tarkoituksenmukaisen hoidon perusteet huomioon.

Ohjelmatietojen mukaan suomalaisia esityksiä kaikkiaan noin 1900 esityksestä oli noin 90. Suomalaisia työterveyshuollon posteriesityksiä oli kolme ja kaikkinensa työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksemme parissa työskentelevien henkilöiden esityksiä oli yhteensä kuusi – varsin hyvin siis! Havahduin myös olemaan jotenkin ylpeä kaikesta työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen parissa tehdystä tutkimuksesta – virtuaaliyliopiston tthvyo-sivulle on kerätty suurin osa 2000-luvulla tehdyistä julkaisuista, ja niitä on siellä  jo yhteensä 85 kappaletta, lisäksi 19 posteria (kts. www.tthyvo.fi/tthvyo/  ja sieltä julkaisut sekä kongressit). Täysin meillä käsittelemättömiä aihepiirejä ei tullut vastaan.

Kongressin kaikkein paras esitys oli Pasi Sahlbergin pitämä plenaariluento – yksinkertaisesti loistava! Tuli vakuuttuneeksi, että koulutusjärjestelmä Suomessa on tehnyt paljon hyviä ja oikeita asioita. Niiden perustana ovat mm. luottamus, aikaa yhdessä oppimiselle, opettajien hyvä koulutus ja jopa naisten ja äitien asema yhteiskunnassa – eivät kontrolli, kuri tms. Esitys on tallennettu ja katsottavissa.

Ensikertalaisena AMEE:ssa koin kongressin omaa ammatillista identiteettiäni vahvistavana. Yksittäisten esitysten ohella minua yllättivät alan tutkimuksen laajuus ja monimuotoisuus, opetusmenetelmien vaihtelevuus, ja sen havaitseminen, että lääketieteen koulutukseen ja sen kehittämiseen osallistuu valtava joukko ympäri maailmaa. Hyvin koulutettu, osaava ja motivoitunut lääkäri on terveyspalvelujärjestelmän ja potilastyön toimivuuden keskeinen tukijalka!

Mainio ICOH-tapaaminen!

Järjestimme ICOH:n jäsenille ja sen toiminnasta kiinnostuneille tapaamisen Työterveyslaitos Helsingin tiloissa 31.5.2017. Osallistujien määrä ylitti odotuksemme ja oli ylittää kokoustilankin kantokyvyn, kun 24 innokasta tuli paikalle – lisäksi muutama osallistui Skypen välityksellä.

Aluksi ICOH:n entinen presidentti Jorma Rantanen alusti järjestön historiasta, luonteesta, merkittävyydestä ja vaikuttavuudesta erityisesti suomalaisin silmin. Rantanen kertoi, että järjestö perustettiin vuonna 1906 Italiassa Simplonin junatunnelin rakentamisen jälkeen – työskentely ja olosuhteet olivat sellaiset, että ”ei koskaan enää”. Rantanen kuvasi myös järjestön tehtäviä: tutkimusta, tiedon välitystä, koulutusta, hyvien käytäntöjen luomista ja etiikkaa. Hän korosti suomalaisten hyvää osallisuutta järjestön toimintaan ja sen moniammatillisuutta. Tarvetta kv-työterveystyölle totisesti on: työperäisiä kuolemia tapahtuu maailmalla vuosittain enemmän kuin mitä ”muut globaalit epidemiat” kuten HIV, malaria ja tuberkuloosi aiheuttavat!

Johtaja Kirsi Ahola avasi Työterveyslaitoksen näkökulmaa ICOH:n toimintaan. Vaikka ICOH:n ja TTL:n suuret tavoitteet ovat varsin yhteneväiset, hän kaipasi yhä yhteisen toiminnan fokusointia ja tavoitteiden terävöittämistä.

Professori Kari Reijula kuvasi kokemuksiaan boardin ja tieteellisten komiteoiden jäsenenä. Hän piti itsestään selvänä sitä, että hän osallistuu kansainväliseen toimintaan. Vain siten pysyy ajan tasalla ja voi edistää työelämän paranemista kauttaaltaan. Osallistumalla antaa, saa ja voi vaikuttaa – jopa globaalisti!

Dosentti Timo Leino alusti ICOH:n seuraavasta maailmankongressista, joka pidetään Dublinissa 29.4.-4.5.2018. Abstraktien jättöaika on jo 15.6.2017! Hän kuvasi lyhyesti kongressin kulkua ja ohjelmaa ja toivoi mahdollisimman monen pääsevän paikalle.

ICOH-boardin kolmivuotisen toimikauden 2018-2020 vaalit ovat syyskuussa, ja ”kansallista vaalistrategiaa” käytiin läpi. Jäsenistöltä toivottiin äänestysaktiivisuutta ja äänten keskittämistä ensi sijassa kahdelle ehdokkaalle. Tällä hetkellä boardin suomalaisjäsenet ovat professorit Kari Reijula ja Jukka Vuori.

Kansallinen sihteeri Jarmo Heikkinen puhui ICOH:n jäseneduista ja uusien jäsentenkin hankinnasta. Kokousosallistujat esittivät, että jokainen jäsen hankkisi loppuvuoden aikana ICOH:lle ainakin yhden uuden jäsenen, ”kummijäsenen”, mukaan hyvään toimintaan!

Lopuksi keskusteltiin mahdollisuuksista ja keinoista tehdä kansallista ICOH-yhteistyötä järjestön ja toiminnan tunnettuuden lisäämiseksi ja toiminnan edelleen aktivoimiseksi. Keskusteltiin mm. projektiyhteistyöstä ja –töistä, verkkosivuista ja yhteyden pidosta, tapahtumatiedotuksista.

Tapaaminen oli osallistujamäärällä ja –aktiivisuudella arvioiden selvästi kaivattu ja tarpeen. Kokous antoi osallistujille ideoita ja positiivista energiaa toiminnan eteenpäin viemiseksi!

 

 

KEHITTÄMISAJATUKSIA JA TOIVEITA?

Erikoistuvien koulutusta ohjaavat työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelma eli OPS ja Lokikirja on päivitettävä. OPS päivitetään maaliskuun loppuun mennessä ja Lokikirja kesään mennessä. Ne luovat raamit koulutuksen tavoitteille, suoritteille ja arvioinneille ym.

Onko Sinulla kehittämisajatuksia OPS:an tai Lokikirjaan? Tarvitaanko sinne jotain ihan uutta? Vai puuttuuko sieltä jotain, tai onko jotain aivan liikaa? Pitäisikö olla enemmän vaihtoehtoja (mitä, mihin?) vai keskittyä enemmän ”olennaiseen” (mihin?). Onko teoriaopintoja sopivasti, vai pitäisikö vaatimuksissa niitä olla tuplaten (200 h)? Pitäisikö osa teoriakursseista olla pakollisia, esimerkiksi ns. pitkä kurssi? Onko Virtuaaliyliopistossa tarjolla kaikkea mitä siellä pitääkin olla? Ovatko tenttivaatimuskirjat ja –lehdet ajan tasalla? Entä…?

Haluamme kuulla Sinun mielipiteesi. Nyt on aika ja mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi! Voit laittaa ehdotuksesi vaikka sähköpostitse jarmo.k.heikkinen(at)uef.fi – kaikki muutkin yliopistolaiset ottavat kyllä viestisi ilolla vastaan.

Ammatillinen kuntoutuskin muutoksissa

Päivitin ammatillisen kuntoutuksen alustustani perusopiskelijoille. Tarkistellessani lähteitä ja verkkosivuja, totesin selviä muutoksia taas tapahtuneen. Varsin vähälle tiedotukselle on osa näistä muutoksista jäänyt, erityisesti muutokset KELAn ja työvoimahallinnon ammatillisessa kuntoutuksessa. Muutokset vaikuttavat kuitenkin osaltaan positiivisilta, selkeyttäviltä. Tämä on mainio asia, sillä kyllähän niin lääkinnällinen kuin ammatillinen kuntoutus ovat olleet melkoisen sekava soppa ottaa haltuun!

Työvoimahallinto keskittyy yleisiin työvoimapalveluihin. Eli lyhyesti: ammatillista kuntoutusta se ei enää järjestä. Näin esim. työkokeilu TE:n kautta ei enää onnistu. Aiemmista ”ammatillista kuntoutusta lähellä olleista palveluista” jäljellä ovat kuitenkin mm. työolosuhteiden järjestämistuki ja palkkatuet.

KELAn ammatillisen kuntoutuksen uudistus tapahtui osin tämän vuoden (2017) vaihteessa.

KELAn ammatillisen kuntoutuksen muodoista tunnettuja ovat mm. koulutus ja koulutuskokeilu. Koulutus voi olla yleissivistävää, ammatillista perus-, uudelleen- tai jatkokoulutus. Ammatillisen kuntoutusselvityksen avulla on tarkoitus tunnistaa ja arvioida työkykyä ja laatia kuntoutussuunnitelma palveluntuottajan avo-palveluna yleensä 2-3 päivässä.

Työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen linjoina ovat työkokeilu (3-6 kk) ja työhönvalmennus (3-21 kk) ja näiden yhdistelmä (6-26 kk) sisältäen työharjoittelua ja yksilöllistä työhönvalmentajan tukea).

Varsin paljon mainostettu ja ilmeisen tiivis KIILA-kuntoutus korvasi ASLAK- ja TYK-kurssit. Niiden pituus on luokkaa 15 päivää aiempien 21 ja 35 päivän sijasta (ASLAK ja TYK).

Ns. ammatilliset kuntoutuskurssit ovat ryhmämuotoisia ja suunnattu vajaakuntoisille ja elämänhallinnan ongelmia omaaville. Avomuotoisten kurssien kesto on yhteensä peräti 110 vrk sisältäen jaksoja, käyntejä, melko paljon työharjoittelua ja tämä kaikki noin 10 henkilön ryhmissä.

Entiseen tapaan KELAsta saa kalliita ja vaativia apuvälineitä, kuten piste- ja isonäyttöjä, joita terveydenhuollon kuntoutuksena ei järjestetä, sekä elinkeinotukea: vajaakuntoisen ammatinharjoittajan tai yrittäjän yritystoiminnan tukea (max 17 000 e).

Näin työnjako on selkiintynyt jonkin verran: jäljellä ovat työeläkevakuutusyhtiöt, KELA ja muut vakuutusyhtiöt erityisissä tapauksissa (liikennetapaturmat, työ- ja työmatkatapaturmat ja ammattitaudit sekä sotilasvammat). Selkiintymisen soisi jatkuvan!

Erinomaista, lähes ja ihan parasta!

Valmistumassa oleva erikoistuja kävi yliopistolla täyttämässä ja jättämässä papereitaan erl-koulutustodistusta varten. Kainalossa oleva paksu kansio sisälsi iloisen yllätyksen!

Erikoistuja oli kerännyt kansioon tekemisensä koko erikoistumisajalta. Kansiosta oli kehittynyt portfolio: se oli suunnitelmallinen, järjestelmällinen ja hallittu, kattava kuvaus hänen erikoistumisensa polusta, siihen liittyvistä tekemisistä ja ajatuksista. Se sisälsi mm. erittäin hyvin täytetyn Lokikirjan, luettelot tehdyistä suoritteista, työ- ja teoreettisten koulutusten todistukset (CV:n), kirjaukset viikoittaisista toimipaikkakoulutuksista, tehtyjen kliinisten ja muiden palvelujaksojen kuvauksia. Hän koki hyötyneensä asioiden yhteenvedoista ja kirjaamisesti ”älyttömästi”.

Lähes parasta olivat hänen tekemänsä yhteenvedot, mm. eri palvelujaksoista: mitä tein, miten meni, mitä opin? Lisäksi kansio sisälsi hänen pitämiensä luentojen kalvoja, työpaikkaselvitysten ja erilaisten kehittämishankkeitten ja -tehtävien kuvauksia/listoja ym. Ja monessa oli jo ennättänyt ollakin mukana.

Ihan parasta oli kuitenkin se innostus, mikä elekielessä, puheissa ja ilmeissä valaisi koko huoneen: näin minä sen tein, näin minä tajusin asioita, tätä kaikkea opin! Ja nyt minä valmistun erikoislääkäriksi, mutta ei tämä tähän lopu: edelleen minä kehityn, opin, suunnittelen tulevaa, tutkin ja kehitän – ja alan kouluttajalääkäriksikin.

Vähemmälläkin palolla valmistuu, mutta koko minunkin viikkoni muuttui positiiviseksi tavatessani alastaan tosissaan innostuneen nuoren kollegan!