Kliinisen vilkas viikko

Mitä kliininen opettaja oikein tekee? Tämä on kysymys, joka aika ajoin nousee esille, kun itseänsä ja ammattiansa esittelee – tämä koskee myös esittelyä vaikkapa kollegoille. Samalla tämä on toki asia, jota ihmettelee välillä itsekin :).  Asiaa voisi lähestyä vaikka kuvaamalla omaa työviikkoaan. Ensin on toki sanottava, että työterveyshuollossa valtakunnan kaikilla kliinisillä opettajilla on erilaiset  työnkuvat, täysaikaisia kliinisiä opettajia on vain 1-2 ja yhteensäkin meitä on tusinan verran koko maassa.

Maanantaipäivälle on sovittu tiimikokous, yksikkömme yhteisten ajankohtaisten asioiden käsittelyä. Muutoin viikonloppuna kertyneen (!) noin 20 sähköpostin purkaminen, tammikuun seminaarimme kutsukirjeen ja ohjelman viimeistelyä, ensi syksyn Itä-Suomen lääketiedetapahtuman työterveyshuoltosession valmistelua. Työssä klo 8.15-14.30. Illalla vielä reilut pari tuntia tammikuun historiakurssiin valmistautumista lukemalla erinomaista Duodecimin 125-vuotishistoriikkia.

Tiistaina on kaksi kokousta: tupakkakoulutus.fi –työryhmän videokokous ja em. Lääketiedetapahtuman ohjelmatoimikunnan kokous. Parin luennon valmistelua, yksi kokouskutsu, sähköpostia, ensi vuoden toimintasuunnitelman työstämistä. Työssä klo 8.15-18.15.

Keskiviikkona ja torstaina työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa kokouksessa itse oppimassa uutta ja toisaalta kahden pienen esityksen pitämistä. Lisäksi yhteensä kolme kokoustakin, joista viimeinen on Työterveyslääkärilehden toimituksen kokous. Lähtö keskiviikkoaamuna klo 05.15, paluu torstaina klo 24.00 – koko ajan jotain työhön liittyvää.

Perjantaina Työtiksen perjantaimeeting, puretaan em. päivien saldoa, työstetään toimintasuunnitelmaa, puretaan sähköpostia, vähän puhalletaankin… Työssä 8.30-15.

Viikon työtunnit yhteensä noin 50 tuntia, koko ajan mielenkiintoista, vaihtelevaa, uutta! Mitähän kivaa ensi viikolla?

Potilas ja asiakas ovat hämillään – kuka on työterveyslääkäri?

Niin potilaat, yritysasiakkaat kuin osa terveydenhuollon henkilöstöstäkin ovat hämillään – kuka ja millainen lääkäri työterveyslääkäri on? Tällä hetkellä nimikkeen käyttö on villiä, nimikkeen käyttöä ei rajoiteta tai ohjata. Niinpä työterveyslääkärinimikettä voi tällä hetkellä käyttää kuka tahansa työterveyshuollossa työskentelevä lääkäri. Aihe on noussut keskusteluun myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa koordinaatiotyöryhmässä.

Työterveyslääkärinimikettä voivat ongelmitta käyttää työterveyshuollon erikoislääkäreiden lisäksi vuoden 2001 siirtymäsääntöjen mukaan pätevät lääkärit. Nimikettä käyttävät myös erikoistumassa olevat lääkärit, jotka käyttävät sitä pääosin ilman erikoistuva –lisäystä. Työterveyslääkäreiksi kutsutaan niitäkin erikoistujia, jotka ovat pelkästään yliopiston kirjoilla, mutta eivät aiokaan saattaa erikoistumista loppuun; samoin kaikki ”pitkän kurssin” käyneitä lääkäreitä; vasta työterveyshuoltoon (vähäksi aikaa) tulleita; työterveyslääkärin tehtävissä ilman erikoisalakoulutusta toimivia lääkäreitä; sairausvastaanottoa pitäviä yleislääkäreitä; muiden erikoisalojen erikoislääkäreitä heidän ottaessaan työterveysasiakkaita vastaan jne. Asiakas/potilas ei yhtään tiedä, millä koulutustaustalla lääkäri toimii. Sekavaa, eikö totta, hämmentävää ja epäreiluakin jopa?

Jos tilannetta verrataan muihin erikoisaloihin, ei kai kukaan kutsuisi kirurgiksi lääkäriä, joka on ensimmäistä päivää töissä kirurgialla? Tai keuhkolääkäriksi kandidaattia, joka on kesätöissä? Tai ihotautilääkäriksi kokenuttakaan kollegaa, joka on lukenut aiheesta yhden kirjan?

Kentällä olevan epätietoisuuden ja kyselyjen perusteella STLY on tehnyt STM:n työterveyshuollon neuvottelukunnalle esityksen suosituksesta, jonka mukaan työterveyslääkäriksi voisivat kutsua itseään työterveyshuollon erikoislääkärit; siirtymäsääntöjen mukaan (VN 1484/2001, 16§) pätevät lääkärit; työterveyshuoltoon aktiivisesti erikoistuvat lääkärit, kun heillä on yritysasiakasvastuu; osa-aikaiset (alle 20 h/viikko) työterveyshuollossa työskentelevät lääkärit, joilla 11 op pätevöittävä lisäkoulutus ja yritysasiakasvastuu. Minusta olisi myös reilua, että jokainen erikoistuva lääkäri käyttäisi nimikettä työterveyslääkäri, erikoistuva.

Yleislääketieteen erikoislääkärit tai vastaanottoa pitävät muiden erikoisalojen lääkärit käyttäisivät (oman erikoisalansa mukaista) erikoislääkärinimikettä, vain sairaanhoitoa tekevät pätevöittävän kurssin käyneet ja vasta alalle tulleet ilman yritysvastuuta työskentelevät lääkärit käyttäisivät nimikettä yleislääkäri tms.

Olisiko tämä reilua potilaita ja asiakkaita kohtaan? Selkiintyisikö villiä nimikekenttää? Nostaisiko tämä alamme profiilia? Aiheuttaisiko se ongelmia kenellekään? Olisiko tämä eettistäkin? Vähentäisikö turhia puheita?

Minusta uudistus olisi hyvä – entä Sinusta? Voit antaa palautetta vaikka sähköpostitse jarmo.k.heikkinen(at)uef.fi.

Lisäys 19.11. Lääkärilehden verkkoversiossa oli tätä aihetta koskeva mielenkiintoinen uutinen, lue:
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12748/news_db=web_lehti2009/type=1

Lukuvuoden AVAJAISET Kouluttajille

Syksyn ensimmäinen blogi on mainos: Työterveyshuollon kouluttajalääkäreille suunnattu ensimmäinen valtakunnallinen seminaari järjestetään 6.9. Helsingissä Biomedicumissa. Alustava ohjelma aikatauluineen on julkaistu tässä etusuvilla, käy tutustumassa!

Erikoistuvan ohjaaminen, kouluttajana toimiminen on paitsi mukavaa, myös totista työtä. Työtä myös tehdään melko yksin, yksiköt ovat sen verran pieniä, aikakin on rajallista. Niinpä kouluttaja, työn tekijä tarvitsee työkaluja, motivaatiota, tukea ja arvostusta. Näitä kaikkia on myös luvassa: hyviä alustajia puhumassa aiheesta, konkreettista esittelyä, verkostoitumista muiden kouluttajakollegoiden kanssa, harjoittelua, mukavaa tunnelmaa!

Lukuvuoden avajaiset järjestetään nyt ensimmäisen kerran – toki tarkoitus on tehdä tästä yliopistojen yhteinen vuosittainen tapahtuma. Tule mukaan heti alusta lähtien, tehdään päivästä meille sopiva ja meidän näköinen – parannetaan työelämää koulutuksen kautta!

OPETTAJAINHUONEEN OVI ON KOULUTTAJILLE AUKI

Lapsena, koululaisena jännitti, suorastaan pelotti mennä Opettajainhuoneeseen – aina oli jostain syystä syyllinen olo… Onneksi tilanne on muuttunut: olemme avanneet virtuaaliyliopiston oppimisalustalle kouluttajalääkäreille uuden opettajainhuonefoorumin, jossa he voivat rennosti porista tuttujen kouluttajakollegojen kanssa, verkostoitua uusien kanssa ja samalla sekä jakaa että saada koulutusvinkkejä niin kollegoilta kuin yliopistojenkin väeltä.
Opettajainhuone on uusi vertaistuen kanava käytännön kouluttajille.

Opettajainhuone on kaksiosainen: porina-alueella voit keskustella ja viestiä Sinua kiinnostavista tai vaikka ärsyttävistäkin työterveyshuoltoa koskevista aiheista kahvipöytäkeskustelujen tapaan (sitähän ne siellä oikeassakin opettajainhuoneessa oikeasti tekevät), teema-alueella keskustellaan valitusta teemasta. Teemaan usein liittyy pedagogista materiaalia, tapauksia ja harjoitteita. Voit myös ehdottaa teema-alueelle aihetta, jota tahtoisit käsiteltävän.

Opettajainhuoneeseen on kutsuttu pilottivaiheessa noin 50 kouluttajalääkäriä eri puolelta Suomea. Toki alueella näkyvät myös yliopistojen henkilöstöä: kliinisiä opettajia, verkkopedagogeja ja proffiakin. Henkilökunta huolehtii teema-alueen substanssista, ideoi ja ottaa vastaan osallistujien ideoita ja toiveita.

Käyttö on helppoa – paina nappia ”lisää uusi keskustelu”, kirjoita ja lähetä! Puolen tunnin päästä eli hetken harkinta-ajan jälkeen viestisi näkyy muille osallistujille. Kynnystä viestien syvällisyydestä tai kommentin kaikenkattavuudesta ei tarvitse murehtia, otetaan rennosti!

Kokoamme kokemuksia lähikuukausien ajan ja kehitämme toimintoja toiveittenne mukaan. Sanotaan jo nyt, että alustana Moodle ei liene vielä paras mahdollinen nopeaan keskusteluun (esim. chat puuttuu), ohjelman päivitys on piakkoin tulossa. Keskusteluja viestintä ovat kuitenkin täysin mahdollista! Ja jos käyttöä Opettajainhuoneelle tulee, laajennamme syksyllä keskustelun kaikille kouluttajille mahdolliseksi.

Ollaan aktiivisia ja astutaan Opettajainhuoneeseen – ovi on avoinna!

Hyvä mieli

Minulla on hyvä mieli.

Kuulin työhöni liittyvän mainion uutisen, joka on itseäkin lähellä. Itä-Suomen yliopiston työterveyshuollon professuuri on ratkennut. Viisivuotiseen toimeen valittiin jo pari vuotta ma. professorina toiminut Kimmo Räsänen: ONNITTELUT! Onnittelut kohdistuvat samalla myös koko yksikköön – saimme hyvän proffan. Hyvä pomo on tärkeä!

Hyvä mieli johtuu myös työstä, jota teen: työlläni on selvä tarkoitus ja tärkeä sisältö. Työhöni voin itse vaikuttaa. Työkaverit antavat tukensa, toimimme vastavuoroisesti – meillä on työtä edistävää sosiaalista pääomaa. Pääomaa, jota itsekin voin osaltani lisätä.

Myös onnistumiset työssä luovat hyvää mieltä. Avasimme kuukausi sitten virtuaaliyliopistoon Työterveysneuvottelu-kurssin. Kurssille ilmoittautui osallistujia lähes ennätysmäärä ja osallistuminen on ollut monella tapaa aktiivista. Kurssilaiset kertoivat esittäytyessään omia toiveitaan kurssin sisällölle ja kurssi onkin elänyt, sitä on täydennetty toiveitten ja kurssin aikana esitettyjen kysymysten mukaan. Kurssilaiset ovat myös tuoneet esille näkökulmia, joita kurssin laatijoina emme olleet osanneet oikein edes ajatella. Esimerkkinä vaikkapa kysymys, mitä tehdä, jos työntekijä haluaa tallentaa työterveysneuvottelun? Onnistuimme tavallista paremmin osallistujien tarpeiden huomioon ottamisessa, emme vain ”järjestäneet koulutusta”.

Verkkokursseille usein toivotaan syntyvän keskustelua. Käytännössä sitä syntyy lähes aina ehkä vähemmän kuin olettaisi – kokevatko lääkärit verkkokeskustelut jostain syystä vaikeiksi? Keskustellen, käytännön mielipiteitä ja kokemuksia vaihtaen kuitenkin syntyy yleensä toimintaa oikeasti kehittäviä muutoksia. Ehkä kehitymme tässäkin?

Toki keskustelujen ohella aineiston ainutlaatuisuudella ja merkityksellä osallistujien työlle on merkitystä. Tätä kuvastanee vaikka Työterveysneuvottelukurssin lokitiedot – kuukaudessa kurssilla on käyty reilusti yli 4000 kertaa, vaikka keskusteluviestejä on ”vain” alle sata. Onko lääkärin oppimistapa vielä lukemiseen ja materiaaliin tutustumiseen perustuvaa enemmän kuin osallistumista yhteisöllisen tiedon tuottamiseen?

Odotan onnistumista myös uudelta Opettajainhuoneelta. Avaamme siis huhtikuussa kouluttajille tarkoitetun kanavan, jolla käsittelemme yhdessä ajankohtaistietoa ja -ilmiöitä, saamme pedagogisia vinkkejä ja jaamme ohjaamisen hyviä käytäntöjä samalla, kun verkostoidumme kouluttajakollegojen kesken. Jos kokemukset ovat hyvät, alkuun noin 40 kouluttajalle suunnattu pilotti laajenee syksyllä kaikkien kouluttajien käyttöön.

Arjen pakerruksessa välillä unohtuu, miten mielenkiintoista ja mukavaa työn tekeminen voi olla. Toivon, että Sinullakin on työstä hyvä mieli!