Onko uusi lokikirja erikoistujan paras ystävä?

Valtakunnallinen opintosuunnitelma (OPS) uudistui 1.8.2011. Sen myötä myös lokikirja uudistuu. Lokikirja konkretisoi  oppimisen tavoitteita, keinoja ja antaa vinkkejä hyvistä lähteistä. Kokonaan uusina asioina se sisältää mm. oppimispäiväkirjatyyppisen koulutustapahtumien dokumentoinnin, teoreettisten tuntien kirjaamisen tavan sekä laajastikin tenttikirjallisuuden ulkopuolisia lähteitä. Lisäksi oppimisen arviointi uudistuu, oppimisen keinoja on lisätty. Lokikirja muuttuu aiempaan nähden varsin paljon!

Uudistaminen on prosessina ollut uudistajilleen mielenkiintoinen. Uudistamista käynnistettiin jo vuosi sitten: luotiin vähän suuria linjoja, nimettiin toimijoita. Maalis-toukokuussa työryhmä työsti asiaa keskenään, sähköpostitse ja tapasikin saman pöydän äärellä. Kirjoitustyö jatkui kesällä ja työryhmäkokous elokuun alkupuolella pohti asiaa vielä päivän mittaisessa tapaamisessa. Luonnos on ollut yliopistojen kesken kommentoitavana jo useaankin otteeseen – kaikkien yliopistojen edustajien mielipiteitä ja kommentteja on saatu, yhteistyö on ollut aktiivista ja koettu tärkeäksi.

Myös varsinaisten käyttäjien eli erikoistujien ja kouluttajien mielipiteitä on kuultu jo valmisteluvaiheessa. Lokikirjaluonnosta on esitelty ainakin 2 eri aluetapaamisessa (Oulu ja Mikkeli), Jyväskylässä Tth-Pedassa kouluttajille, starttiseminaarissa Kuopiossa. Pari kertaa tätä on Kuopiossa esitelty aivan ulkopuolisillekin. Lokikirjaluonnosta on muokattu saadun palautteen mukaan.

Palaute on ollut pääosin myönteistä, jopa innostunutta! Erityisesti kouluttajat ovat kokeneet muutokset omaa työtään selkiinnyttävinä ja helpottavinakin, he osaavat verrata vanhojen lokikirjojen sisältöä nykyiseen – ”on kuin mersulla ajaisi ladan jälkeen”. Uudet erikoistujat ovat katsoneet silmät vähän ympäripyöreinä; tekstiä on koettu olevan paljonlaisesti. Paljous johtuu kuitenkin suurelta osin siitä, että esimerkkejä oppimisen keinoista on lisätty, esimerkit pakollisen tenttikirjallisuuden ulkopuolelta tulevista hyvistä muista lähteistä on tullut uutena osiona mukaan niille, jotka haluavat perehtyä muihinkin lähteisiin. Määrää arvioitaessa on myös muistettava, että ERHA jäi pois ja niinpä oppimisen edistymisen arviointi tehdään nyt suoraan lokikirjaan eikä erillisiä ohjelmia lokikirjan lisäksi tarvitse käyttää – se on selvä helpotus.

Uskon, että lokikirjasta on erityisesti erikoistujalle iso apu oppimisen tukena ja ohjaajana – samalla myös kouluttaja saa uuden vahvan työkalun ohjauksensa tueksi! Lokikirja julkaistaan lokakuussa ja sen voi ottaa välittömästi käyttöön. Palautetta lokikirjasta otetaan vastaan jatkuvasti/milloin tahansa, esim. osoitteeseen jarmo.k.heikkinen(at)uef.fi, seuraavaa 2013 tapahtuvaa uudistamista varten.

Höpönä historiaan

Kun mies tulee tiettyyn ikään, historiakin muuttuu tosi mukavaksi! Tiedät paremmin, kuka olet ja mistä tulet, miksi asiat ovat niin kuin ovat ja miten asioita voi muuttaa. Toiminnoille ja ponnisteluille, työlle tulee perspektiiviä ja käsitystä. Identiteettikin rakentuu taas yhden peruskiven verran tukevammaksi.

Olen tämän kesän aikana lukenut työn, työn tekemisen, talouden ja yrittämisen, työterveyshuollon ja sosiaalivakuutuksenkin historiaa – yleistäkin historiaa lukemalla voi sieltä noukkia em. näkökulmia. Olen oppinut, että esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmämme yksi peruskivi oli keisarillinen julistus 1860-luvulla: silloin ko. julistuksella, joka vastasi lakia, annettiin kuntien tehtäväksi ja päätettäväksi mm. koulutus, vaivaistenhoito ja terveydenhuolto – myös näiden palvelujen laajuus. Asiakkaan/potilaan näkökulmasta onkin sitten poristu… Työsuojelun ensimmäisiä lakeja oli säädös lapsityövoiman käytöstä, vaikka senaattorimmme J. V. Snellman piti lapsityövoiman käyttöä tehtaissa kasvatuksellisesti hyvänä… Entä miten työterveyshuolto alkoi? Piirilääkäri Zandtia on pidetty ensimmäisenä työterveyslääkärinä hänen toimiessa Viaporin (Suomenlinnan) rakennustyömaalla lääkärinä 1700 luvun puolivälissä – tavoitteena oli vähentää työtapaturmia, sukupuolitauteja ja infektioita sekä parantaa hygieenisiä olosuhteita. Yksittäiset tehtaat palkkasivat vastaaviin tehtäviin 1800 luvulla lääkäreitä ja perustivat tehtaitten sairaaloita/sairastupia. Esim. Finlaysonin tehdas Tampereella 1800-luvun puolivälissä oli hyvin edistyksellinen ja lopulta ”kokonainen oma maailmansa”: sillä oli oma kirkko, oma koulu, oma sairaala…

Parhaita työterveyslääkärille sopivia historiallisia kirjoja ovat minulle olleet Henrik Meinanderin Suomen lyhyt historia (yleishistorian pokkari), talouselämän ymmärtämisen kannalta Markku Kuisman Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000: tylsästä nimestään huolimatta lähes loistava opus! Yrjö Mattilan tuore väitöskirja Suomen terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksenkin suuntaviivoista: Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? on hyvää yleissivistystä kaikille terveydenhuollon parissa toimiville – myös työterveyshuollon historia aukenee hyvin.  STLY:n 50-vuotishistoriikki Lääkärit työssä (Sulevi Pellinen) on myös erinomainen tietolähde ja katsaus työterveyslääkäreiden historiaan ja samalla nykypäivään.

Joku on höpönä liikuntaan, joku sammakonreisien keittelyyn – minä pidän historiasta

Maalaa työterveydenhuolto

Lääkäripalvelut ovat ihmisille tärkeitä. Siksikin lääkärit tulee kouluttaa hyvin. Marraskuun lopulla UEF:n työterveyshuollon yksikkö järjestää valtakunnallisen työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen 2-päiväisen seminaarin, johon olemme kovasti panostaneet. Paikalle onkin tulossa yli 70 osallistujaa!

Päivillä on 3 teemaa. Aluksi puhumme lääkärin vuorovaikutustaidoista. Niin tavallisten ihmisten kuin lääkärin ja potilaankin kohdatessa hyvään lopputulokseen päästään vain hyvän vuorovaikutukseen keinoin: sillä motivoidaan potilas elämäntapamuutokseen, hoito-ohjeen noudattamiseen, lääkkeen ottamiseen…  Ylimalkainen ja –mielinen lääkäri tekee turhaa työtä – häntä ei uskota, hän valevuorovaikuttaa!  Niinpä lääkäreille onkin alettu järjestämään vuorovaikutuskoulutusta – myös sitä voi opiskella, sitä voi kehittää, sitä tulee tietoisesti käyttää työkaluna.

Yksilön lisäksi vuorovaikutustaitoja ja -osaamista tarvitaan työpaikkojen kanssa neuvotellessa, oli kyse toimintasuunnitelman päivittämisestä, työolosuhteiden kehittämisestä työntekijöille paremmaksi ja tuottavammaksi tai työterveysneuvotteluista, joissa pyritään löytämään yhteinen ratkaisu työkykyongelmaan – näin voidaan löytää alentuneeseen työkykyyn sopiva tehtävä.

Toisena teemana on oppimisen arviointi – miten erikoistuva lääkäri itse ja hänen koulutttajansa voivat varmistaa mahdollisimman hyvän – ja ainakin riittävän hyvän – oppimisen? Toisaalta pyrimme pelkän erikoislääkärikoulutuksen aikaisen oppimisen sijasta kannustamaan ja ohjaamaan ihmisiä työuran mittaiseen, elinikäiseen oppimiseen sekä sen jatkuvaan reflektointiin ja arviointiin.  Erikoistuva lääkäri voi käyttää arvioinnin tukena myös aivan uutta – ja kirjoittajan mielestä maan parasta – lokikirjaa, jonka ensimmäinen laajempi esittely päivillä tapahtuu.

Toisen päivän puhumme kuntoutuksesta, sen monista kasvoista ja lähestymistavoista. Mitä tarkoittavatkaan lääkinnällinen, ammatillinen ja sosiaalinen kuntoutus? Miten ne eroavat toisistaan? Vaikuttavatko ne, hyödyttävätkö?

Luomme myös täysin uutta! Kaikkien viiden yliopiston työterveyshuollon professorit/vastuuhenkilöt ovat visualisoineet ennennäkemättömät, uusia näkyjä tulvivat abstraktit taulut aiheesta ”Työterveyshuolto tänään – ja ehkä huomenna?” .  Taulut ovat nähtävissä koko seminaarin ajan aulatilassa, ja niistä heränneitä ajatuksia voi jakaa sitä varten avatussa blogissa. Taulut ovat myös lunastettavissa omaksi.  Taulujen mahdollinen tuotto käytetään yhdessä sovittavaan hyvään tarkoitukseen!

Seminaari pidetään 22.-23.11. Meditekniassa. Myös Sinä olet tervetullut osallistumaan päivillemme, mikäli aiheet kiinnostavat ja aikataulut ovat Sinulle sopivat. Tarkka ohjelma löytyy helpoiten www.tthvyo.fi   – samalla voit tutustua Suomen parhaille erikoisalakohtaisille verkkosivuille!

Kiitos osallistuneille

KIITOS kaikille työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisille päiville Kuopiossa viime viikolla osallistuneille!

Järjestäjien kannalta katsoen päivät olivat aktiiviset ja monivivahteiset ja osallistujia oli sopivan runsaasti. Osallistujat vaikuttivat kiinnostuneilta ja aktiivista porinaa riitti.  Luennoitsijoiden esiintymistä ja pedagogista osaamista kehuttiin kovasti niin suullisissa kuin kirjallisissa palautteissa, avausluentoakin erään erikoistujan mielestä olisi pitänyt olla ”kaikkien työterveyslääkäreiden, jopa kaikkien esimiestenkin kuulemassa”.

Oheisohjelman osalta iltaohjelmapaikka herätti ihastusta ja siellä vuoden kouluttajalääkärin – Jarmo Kuronen ESTT Mikkelistä – puhe samoin. Jarmon kiitospuheesta jäi mieleeni ainakin kolme asiaa: 1) heillä on koulutusyksikkönä tavoite, missio: olla Etelä-Savon paras erikoistumispaikka 2) heillä on halu ja intohimo, passio, sen toteuttamiseen, 3) hän toivoo myös erikoistujilta kunnianhimoa, korkean ammattitaidon tavoittelua ja koulutuksen määrätietoista toteutumista ja loppuunsaattamista.

Hauskan huutokaupan päätteeksi pofessoreiden tauluista ”Työterveyshuolto tänään ja ehkä huomenna” saatiin kasaan120 euroa.  Rahat välitetään Kirkon ulkomaanavun kautta ammatteihin koulututtautumisen tueksi. Kiitos professoreille ennakkoluulottamasta heittäytymisestä haastavaan tehtävään!

Lopuksi laitamme viestikapulan eteenpäin, Tampereelle,  tapaamme siis samoissa merkeissä vuoden päästä Nääsvillessä!

Kouluttajalääkärit ja Pukki

Tehtävä: mitä Joulupukin terveystarkastuksessa tulisi ottaa huomioon? Vastaajina yhdeksän työterveyshuollon kouluttajalääkäriä ja yksi kliininen opettaja. Vastausaikaa 3 minuuttia – ja seuraavassa se, mitä aikaan saatiin!

Työterveyslääkäriä askarruttaa tietysti, mitä työtehtäviä Pukilla oikeasti on ja mikä sujuu, mikä ei?  Miten työpaikan johtamiskulttuuri toimii, onko ongelmakohtia? Mikä on Pukin henkinen hyvinvointi? Mitä työstä johtuvia rasitustekijöitä Pukki itse kokee? Entä mikä on todellinen lahjojen jakelun ja kuljetuksen järjestelmä – tämä kysymys on askarruttanut vuosisatoja kaikkia aikuisia ja lapsia, miksei siis työterveyslääkäriäkin – miten Pukki ennättää joka paikkaan? Onko selitys valon nopeudessa: jos Pukki liikkuu valon nopeudella, Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan Pukin aika lähes pysähtyy ja Pukki entää?

Työturvallisuuskysymyksiä: onko poroallergian oireita? Millaisia vikureita porot ovat, pitäisikö sarvet nupottaa? Miten vanha ihminen tulee korkealla toimeen (Petterin vetämä reki): huimaako, onko putoamisriskiä otettu huomioon? Mitenkäs Briteissä ja Amerikassa: aiheuttaako savupiippujen kautta tapahtuva sisääntulo vaaratilanteita: jumittumisia, putoamisia, ahtaan paikan kammoa? Noen PAH-yhdisteet altistavat keuhkosyövälle – eihän pukki sen lisäksi salaisena paheenaan tupruttele sikaria silloin tällöin? Entäs vaatetus: vesisateella, viimaisessa reessä pakkasella on samat vaatteet kuin Honolulussa tai sisällä lasten kera touhutessa ja lahjoja jaellessa – miten ihmeessä tulee toimeen? Pitäisikö ajoviiman takia erityisesti nenänpää suojavarustustaa? Miten selkä kestää jatkuvan säkin selkään heiton, lasten nostelun – onko pukki saanut ergonomista ohjausta ollenkaan?

Ja entäs ne lapikkaat: sileät pohjat ja talvinen liukkaus? Onko varasukkia – oleellinen kysymys, sillä yritäpä itse kiertää maailman ympäri vain yhdet sukat jalassa!

Miten parran puhtaana pysyminen taataan – joka paikassa tarjotaan syötävää ja juotavaa? Entäs uteliaat lapset – aina vetämässä parrasta, auts! Ja entäs ne äidit, aina tuppaavat istumaan syliin, posket kovin punaisina…  Jo muorin kanssa tulee aivan tarpeeksi punoitettua, tonttujen määrällä laskien. Ja koko ajan pitäisi olla hyväntuulinenkin!

Amerikassa vatsan ympärys suhteessa paikallisiin savupiipun rakennusmääräyksiinkin askarrutti, mutta onneksi Carl Barks tämän jo aikanaan ratkaisi: Pukki pääsee piipusta alas pudottautumaan muuttamalla itsensä vaaksan mittaiseksi ja sisällä taas sitten takaisin itsensä kokoiseksi – mutta millainen rasite jatkuva muodonmuutos elimistölle on? Sama koskee myös kiihtyvyys- eli G-voimien vastustuskykyä: hävittäjälentäjällä G:n sieto lienee noin 10 G:n luokkaa, mutta pukin riento on ainakin miljoona kertaa kovempaa – miten ihmeessä pukki sietää ainakin 10 000 000 G:n voimat? Noin miljardi kertaa yhden päivän aikana?

Tutkimuksia kliinisen statuksen (riittävä vatsanympärys, näkö, kuulo, lauluääni ja ymmärryskin) jälkeen voisi jatkaa labrassa, mutta koska kaikkien tutkimusten viitearvot on laadittu ikäryhmille 0-noin 100 vuotta, useita satoja vuosia vanhalla pukilla ei ole viitearvoja! Jos terveystarkastuskin tehdään täysin oireettomalla miehellä esim. sadan vuoden välein, ei viitearvomateriaaliakaan kerry – muutosta toki voisi seurata… Mielenkiintoista voisi olla laittaa sykevälivariaatiomittari rintaan ja kyselyistä oswestry, bbi- ja audit vastattavaksi. Työstressikysely tosin antaisi erilaisia tuloksia vuoden mittaan: jouluaattona ja juhannusaattona vastaukset eroaisivat kuin yötön yö ja päivätön päivä toisistaan.

Summa summarum: Jos kaikkia sääntöjä ja suosituksia noudatettaisiin, tulisi ensi jouluna meille pukki, joka on kuivankälpäkkä, raivoraitis ja ruokailuaan tarkkaan vahtiva sileäposkinen, lämpötilaltaan sähköisesti säädeltävässä äly-gore-tex –puvussa ja ice-bug –kengissä liikkuva mies, jolla laulut tulisivat play backina levyltä ja jolla on muutama apulainen huolehtimassa nostelusta ja kantelusta.  Nupopäisten porojen vetämässä reessä on suojakoppi, turvavyöt ja gps-ohjaus eikä lentokorkeus saa ylittää 100 metriä maanpinnasta…

Onneksi pukki kuitenkin on jo satojen vuosien saatossa osoittanut, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, ainakaan jouluna. Hän on malliesimerkki työurien pidentäjästä ja täydellisen työkykyisestä, työssään onnellisesta miehestä, joka säteilee hyvää oloa ja mieltä kaikille ympärillään!

Hyvää Joulua!

Kiitokset ”Pukin terveystarkastus  –tenttikysymykseen” vastanneille Jyväskylässä järjestettyyn Tth-Pedaan osallistuneille kouluttajalääkäreille: Heini Ahveninen, Jyrki Arvekari, Sami Kauppinen, Marja Kyrö, Markku Leppisaari, Pekka Nousiainen, Hannele Oikarinen, Marju Tammelin, Kimmo Tarvainen!