OPETTAJAINHUONEEN OVI ON KOULUTTAJILLE AUKI

Lapsena, koululaisena jännitti, suorastaan pelotti mennä Opettajainhuoneeseen – aina oli jostain syystä syyllinen olo… Onneksi tilanne on muuttunut: olemme avanneet virtuaaliyliopiston oppimisalustalle kouluttajalääkäreille uuden opettajainhuonefoorumin, jossa he voivat rennosti porista tuttujen kouluttajakollegojen kanssa, verkostoitua uusien kanssa ja samalla sekä jakaa että saada koulutusvinkkejä niin kollegoilta kuin yliopistojenkin väeltä.
Opettajainhuone on uusi vertaistuen kanava käytännön kouluttajille.

Opettajainhuone on kaksiosainen: porina-alueella voit keskustella ja viestiä Sinua kiinnostavista tai vaikka ärsyttävistäkin työterveyshuoltoa koskevista aiheista kahvipöytäkeskustelujen tapaan (sitähän ne siellä oikeassakin opettajainhuoneessa oikeasti tekevät), teema-alueella keskustellaan valitusta teemasta. Teemaan usein liittyy pedagogista materiaalia, tapauksia ja harjoitteita. Voit myös ehdottaa teema-alueelle aihetta, jota tahtoisit käsiteltävän.

Opettajainhuoneeseen on kutsuttu pilottivaiheessa noin 50 kouluttajalääkäriä eri puolelta Suomea. Toki alueella näkyvät myös yliopistojen henkilöstöä: kliinisiä opettajia, verkkopedagogeja ja proffiakin. Henkilökunta huolehtii teema-alueen substanssista, ideoi ja ottaa vastaan osallistujien ideoita ja toiveita.

Käyttö on helppoa – paina nappia ”lisää uusi keskustelu”, kirjoita ja lähetä! Puolen tunnin päästä eli hetken harkinta-ajan jälkeen viestisi näkyy muille osallistujille. Kynnystä viestien syvällisyydestä tai kommentin kaikenkattavuudesta ei tarvitse murehtia, otetaan rennosti!

Kokoamme kokemuksia lähikuukausien ajan ja kehitämme toimintoja toiveittenne mukaan. Sanotaan jo nyt, että alustana Moodle ei liene vielä paras mahdollinen nopeaan keskusteluun (esim. chat puuttuu), ohjelman päivitys on piakkoin tulossa. Keskusteluja viestintä ovat kuitenkin täysin mahdollista! Ja jos käyttöä Opettajainhuoneelle tulee, laajennamme syksyllä keskustelun kaikille kouluttajille mahdolliseksi.

Ollaan aktiivisia ja astutaan Opettajainhuoneeseen – ovi on avoinna!

Hyvä mieli

Minulla on hyvä mieli.

Kuulin työhöni liittyvän mainion uutisen, joka on itseäkin lähellä. Itä-Suomen yliopiston työterveyshuollon professuuri on ratkennut. Viisivuotiseen toimeen valittiin jo pari vuotta ma. professorina toiminut Kimmo Räsänen: ONNITTELUT! Onnittelut kohdistuvat samalla myös koko yksikköön – saimme hyvän proffan. Hyvä pomo on tärkeä!

Hyvä mieli johtuu myös työstä, jota teen: työlläni on selvä tarkoitus ja tärkeä sisältö. Työhöni voin itse vaikuttaa. Työkaverit antavat tukensa, toimimme vastavuoroisesti – meillä on työtä edistävää sosiaalista pääomaa. Pääomaa, jota itsekin voin osaltani lisätä.

Myös onnistumiset työssä luovat hyvää mieltä. Avasimme kuukausi sitten virtuaaliyliopistoon Työterveysneuvottelu-kurssin. Kurssille ilmoittautui osallistujia lähes ennätysmäärä ja osallistuminen on ollut monella tapaa aktiivista. Kurssilaiset kertoivat esittäytyessään omia toiveitaan kurssin sisällölle ja kurssi onkin elänyt, sitä on täydennetty toiveitten ja kurssin aikana esitettyjen kysymysten mukaan. Kurssilaiset ovat myös tuoneet esille näkökulmia, joita kurssin laatijoina emme olleet osanneet oikein edes ajatella. Esimerkkinä vaikkapa kysymys, mitä tehdä, jos työntekijä haluaa tallentaa työterveysneuvottelun? Onnistuimme tavallista paremmin osallistujien tarpeiden huomioon ottamisessa, emme vain ”järjestäneet koulutusta”.

Verkkokursseille usein toivotaan syntyvän keskustelua. Käytännössä sitä syntyy lähes aina ehkä vähemmän kuin olettaisi – kokevatko lääkärit verkkokeskustelut jostain syystä vaikeiksi? Keskustellen, käytännön mielipiteitä ja kokemuksia vaihtaen kuitenkin syntyy yleensä toimintaa oikeasti kehittäviä muutoksia. Ehkä kehitymme tässäkin?

Toki keskustelujen ohella aineiston ainutlaatuisuudella ja merkityksellä osallistujien työlle on merkitystä. Tätä kuvastanee vaikka Työterveysneuvottelukurssin lokitiedot – kuukaudessa kurssilla on käyty reilusti yli 4000 kertaa, vaikka keskusteluviestejä on ”vain” alle sata. Onko lääkärin oppimistapa vielä lukemiseen ja materiaaliin tutustumiseen perustuvaa enemmän kuin osallistumista yhteisöllisen tiedon tuottamiseen?

Odotan onnistumista myös uudelta Opettajainhuoneelta. Avaamme siis huhtikuussa kouluttajille tarkoitetun kanavan, jolla käsittelemme yhdessä ajankohtaistietoa ja -ilmiöitä, saamme pedagogisia vinkkejä ja jaamme ohjaamisen hyviä käytäntöjä samalla, kun verkostoidumme kouluttajakollegojen kesken. Jos kokemukset ovat hyvät, alkuun noin 40 kouluttajalle suunnattu pilotti laajenee syksyllä kaikkien kouluttajien käyttöön.

Arjen pakerruksessa välillä unohtuu, miten mielenkiintoista ja mukavaa työn tekeminen voi olla. Toivon, että Sinullakin on työstä hyvä mieli!

Erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisen seminaarin luentotallenteet

Valtakunnallisen seminaarin luentotallenteet löytyvät nyt verkosta Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston moodle-oppimisympäristöstä. Kurssialueelta löytyy luentotallenteiden lisäksi useimpien esitysten powerpoint-tallenteet pdf-muodossa. Professoreiden taulut ja yleisön niistä kirjoittamat kommentit ja Vuoden kouluttajalääkärin Jarmo Kurosen iltatilaisuudessa pitämä juhlapuhe löytyy myös kurssialueelta, jonne pääset moodlen etusivun kategoriasta 1/ Valtakunnallinen seminaari Kuopio.

Onko uusi lokikirja erikoistujan paras ystävä?

Valtakunnallinen opintosuunnitelma (OPS) uudistui 1.8.2011. Sen myötä myös lokikirja uudistuu. Lokikirja konkretisoi  oppimisen tavoitteita, keinoja ja antaa vinkkejä hyvistä lähteistä. Kokonaan uusina asioina se sisältää mm. oppimispäiväkirjatyyppisen koulutustapahtumien dokumentoinnin, teoreettisten tuntien kirjaamisen tavan sekä laajastikin tenttikirjallisuuden ulkopuolisia lähteitä. Lisäksi oppimisen arviointi uudistuu, oppimisen keinoja on lisätty. Lokikirja muuttuu aiempaan nähden varsin paljon!

Uudistaminen on prosessina ollut uudistajilleen mielenkiintoinen. Uudistamista käynnistettiin jo vuosi sitten: luotiin vähän suuria linjoja, nimettiin toimijoita. Maalis-toukokuussa työryhmä työsti asiaa keskenään, sähköpostitse ja tapasikin saman pöydän äärellä. Kirjoitustyö jatkui kesällä ja työryhmäkokous elokuun alkupuolella pohti asiaa vielä päivän mittaisessa tapaamisessa. Luonnos on ollut yliopistojen kesken kommentoitavana jo useaankin otteeseen – kaikkien yliopistojen edustajien mielipiteitä ja kommentteja on saatu, yhteistyö on ollut aktiivista ja koettu tärkeäksi.

Myös varsinaisten käyttäjien eli erikoistujien ja kouluttajien mielipiteitä on kuultu jo valmisteluvaiheessa. Lokikirjaluonnosta on esitelty ainakin 2 eri aluetapaamisessa (Oulu ja Mikkeli), Jyväskylässä Tth-Pedassa kouluttajille, starttiseminaarissa Kuopiossa. Pari kertaa tätä on Kuopiossa esitelty aivan ulkopuolisillekin. Lokikirjaluonnosta on muokattu saadun palautteen mukaan.

Palaute on ollut pääosin myönteistä, jopa innostunutta! Erityisesti kouluttajat ovat kokeneet muutokset omaa työtään selkiinnyttävinä ja helpottavinakin, he osaavat verrata vanhojen lokikirjojen sisältöä nykyiseen – ”on kuin mersulla ajaisi ladan jälkeen”. Uudet erikoistujat ovat katsoneet silmät vähän ympäripyöreinä; tekstiä on koettu olevan paljonlaisesti. Paljous johtuu kuitenkin suurelta osin siitä, että esimerkkejä oppimisen keinoista on lisätty, esimerkit pakollisen tenttikirjallisuuden ulkopuolelta tulevista hyvistä muista lähteistä on tullut uutena osiona mukaan niille, jotka haluavat perehtyä muihinkin lähteisiin. Määrää arvioitaessa on myös muistettava, että ERHA jäi pois ja niinpä oppimisen edistymisen arviointi tehdään nyt suoraan lokikirjaan eikä erillisiä ohjelmia lokikirjan lisäksi tarvitse käyttää – se on selvä helpotus.

Uskon, että lokikirjasta on erityisesti erikoistujalle iso apu oppimisen tukena ja ohjaajana – samalla myös kouluttaja saa uuden vahvan työkalun ohjauksensa tueksi! Lokikirja julkaistaan lokakuussa ja sen voi ottaa välittömästi käyttöön. Palautetta lokikirjasta otetaan vastaan jatkuvasti/milloin tahansa, esim. osoitteeseen jarmo.k.heikkinen(at)uef.fi, seuraavaa 2013 tapahtuvaa uudistamista varten.

Höpönä historiaan

Kun mies tulee tiettyyn ikään, historiakin muuttuu tosi mukavaksi! Tiedät paremmin, kuka olet ja mistä tulet, miksi asiat ovat niin kuin ovat ja miten asioita voi muuttaa. Toiminnoille ja ponnisteluille, työlle tulee perspektiiviä ja käsitystä. Identiteettikin rakentuu taas yhden peruskiven verran tukevammaksi.

Olen tämän kesän aikana lukenut työn, työn tekemisen, talouden ja yrittämisen, työterveyshuollon ja sosiaalivakuutuksenkin historiaa – yleistäkin historiaa lukemalla voi sieltä noukkia em. näkökulmia. Olen oppinut, että esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmämme yksi peruskivi oli keisarillinen julistus 1860-luvulla: silloin ko. julistuksella, joka vastasi lakia, annettiin kuntien tehtäväksi ja päätettäväksi mm. koulutus, vaivaistenhoito ja terveydenhuolto – myös näiden palvelujen laajuus. Asiakkaan/potilaan näkökulmasta onkin sitten poristu… Työsuojelun ensimmäisiä lakeja oli säädös lapsityövoiman käytöstä, vaikka senaattorimmme J. V. Snellman piti lapsityövoiman käyttöä tehtaissa kasvatuksellisesti hyvänä… Entä miten työterveyshuolto alkoi? Piirilääkäri Zandtia on pidetty ensimmäisenä työterveyslääkärinä hänen toimiessa Viaporin (Suomenlinnan) rakennustyömaalla lääkärinä 1700 luvun puolivälissä – tavoitteena oli vähentää työtapaturmia, sukupuolitauteja ja infektioita sekä parantaa hygieenisiä olosuhteita. Yksittäiset tehtaat palkkasivat vastaaviin tehtäviin 1800 luvulla lääkäreitä ja perustivat tehtaitten sairaaloita/sairastupia. Esim. Finlaysonin tehdas Tampereella 1800-luvun puolivälissä oli hyvin edistyksellinen ja lopulta ”kokonainen oma maailmansa”: sillä oli oma kirkko, oma koulu, oma sairaala…

Parhaita työterveyslääkärille sopivia historiallisia kirjoja ovat minulle olleet Henrik Meinanderin Suomen lyhyt historia (yleishistorian pokkari), talouselämän ymmärtämisen kannalta Markku Kuisman Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000: tylsästä nimestään huolimatta lähes loistava opus! Yrjö Mattilan tuore väitöskirja Suomen terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksenkin suuntaviivoista: Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? on hyvää yleissivistystä kaikille terveydenhuollon parissa toimiville – myös työterveyshuollon historia aukenee hyvin.  STLY:n 50-vuotishistoriikki Lääkärit työssä (Sulevi Pellinen) on myös erinomainen tietolähde ja katsaus työterveyslääkäreiden historiaan ja samalla nykypäivään.

Joku on höpönä liikuntaan, joku sammakonreisien keittelyyn – minä pidän historiasta