ONKO TYÖ JUMALAN ASETTAMA RANGAISTUS IHMISELLE?

Mitä työ on ja mistä se on saanut alkunsa? Miten työ on ihmiskunnan muistiin iskostettu? Miksi suhtaudumme työhön niin kuin suhtaudumme? Vastauksia voi löytää myös yllättäviltä tahoilta, syvältä kulttuuriperimästämme. Joulun lähestyessä otan näet lähdeteokseksi Raamatun.
Kirjan mukaan Jumala teki työtä kuusi päivää, kun hän loi maailman, ja lepäsi seitsemännen päivän. Jumalan työnteon motiiveista Raamattu ei puhu, mutta Hän ilmeisesti koki työnsä tärkeäksi, vaikka mitään pakkoa tai velvoitetta tai mielihyvää kummempaa palkintoa hänellä ei tekemisilleen liene ollut. Työnsä tehtyään Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumalan luomassa maassa, Paratiisissa oli olemassa vain yksi kielto, sillä hän kielsi Aatamia ja Eevaa syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta.
Söivät kuitenkin, käärme puhui Eevan ympäri ja Eeva Aatamin. Asian selvittyä Jumala rankaisi molempia erikseen ja yhdessä. Naisen rangaistukseksi tulivat kovat synnytystuskat ja karkotus Paratiisista. Miehelle hän sanoi: ”Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi…” 23 Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, kovalla työllä elantonsa hankkimaan.

Lähtökohtaisesti kristillisen kulttuurin työnteon eetos on siis rangaistus, jonka hallinto- ja tuomiovallan omaava Jumala ihmiselle asetti. Tämä eetos on syvällä, suorastaan arkaaisessa muistissamme. Samalla tämä selittänee osaltaan sitä, miksi maanviljelys on tuhansia vuosia ollut ihmisen pääelinkeino ja nimetty alkutuotannoksi. Se oli Suomessakin pääelinkeino 1960-luvulle asti.

Eetoksesta irti kasvaminen on vaikeaa, kuten lukuisat julkisuuden ja jokaisen lähipiiristä löytyvät esimerkit niin johtamisesta, työnantajista kuin työntekijöistäkin todistavat. Miten näillä edellytyksillä työpaikoilla voi kehittää työtä, kehittää työhyvinvointia, yhteistoimintaa, terveyttä, viihtyvyyttä? Voiko työterveyslääkäri mennä työpaikalle ja sanoa, että kaikki tämä on vain leikkiä, ettehän te sitä enää usko?

Jotain on kuitenkin perusteellisesti muuttunut. Työ lienee saanut armon samalla, kun ihmiset saivat armon Jeesuksen syntymisen ja kuolemisen myötä. Työn järjestelyt, työhyvinvointi, terveys – ne ovat pääasiassa enää meistä ihmisistä kiinni. Jos haluamme näitä asioita kehittää, jos haluamme tuntea tekevämme merkityksellistä, palkitsevaa työtä, me voimme sen tehdä. Samalla palaamme alkuun ja toimimme niin kuin jo Ensimmäinen Työntekijä teki, sillä niinhän luomiskertomuksen mukaan Jumalakin teki omasta tahdostaan merkitykselliseksi kokemaansa työtä, kehittääkseen maailmaa. Niin on hyvä.

Jarmo Heikkinen
Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio - ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

17 + eighteen =