ONKO MEILLÄ SYYTÄ JUHLAAN?

Vappu oli aiemmin kirkollinen juhla, työn vaihtamisen juhla, muistojuhla, mielenosoituspäivä, amerikkalaistumispäivä, lojaalisuuden päivä – nykyisin se on kansainvälinen työn päivä ja keväinen karnevaali.

Alkujaan vappu oli siis kirkollinen juhlapäivä – 700-luvulla elänyt baijerilainen abbedissa Valburg julistettiin pyhimykseksi 1.5. Keskiajalla päivää juhlittiin yleisesti.

Työläisten juhlapäiväksi vappu muotoutui USA:ssa. Toukokuun ensimmäinen oli siellä tunnettu moving-day – päivänä, jolloin työsopimukset uusittiin ja työpaikkaa vaihdettiin. Vappuna 1886 työläiset vaativat yleislakon avulla 8-tuntista työpäivää. Kolme päivää myöhemmin Chicagossa järjestettiin mielenosoitus lakon aikaisissa mellakoissa kuolleiden työläisten muistoksi. Tätä seuranneessa Haymarketin verilöylyssä sai surmansa ainakin neljä työläistä ja useita poliiseja, lisäksi seitsemän mielenosoittajaa tuomittiin kuolemaan. Sittemmin Pariisissa v. 1889 kokoontunut Toinen internationaali päätti, että ”Haymarketin marttyyreja” muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1.5.1890 – näin syntyi kansainvälinen työläisten mielenosoituspäivä.

USA:ssa vapun viettoa työväenpäivänä (Labour Day) pidettiin kommunistisena ja niinpä päivää alettiin viettää vuodesta 1921 ”amerikkalaistumispäivänä”. Virallisesti vappu on ollut vuodesta 1958 Loyalty Day (”uskollisuuspäivä” – vastaisku ”työn vaihtopäiville”?).

Euroopassakin vapun mielenosoitusten taustalla aikanaan olivat työväenluokan kurjat työ- ja elinolot. Suomessa tunnettu iskulause oli ”8 tuntia työtä, 8 tuntia virkistystä, 8 tuntia lepoa”.

Nykyisin Suomessa vappua vietetään paitsi työväen, myös opiskelijoiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vappu on virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Torikauppa käy, erilaiset simat virtaavat, tunnelma on taattu kevään kehitysasteesta riippumatta. Mutta onko meillä oikeasti syytä juhlaan?

Toki juhlan aihetta on: yhteiskunta on kehittynyt ja työväenliikkeet ovat saaneet paljon aikaan – enää ei vappumarssilaisia tuomita kuolemaan ja työntekijäin työolot ovat vähintäänkin kohtuulliset, vaikka Suomessakin paljon parannettavaa on! Toisaalta solidaarisuus on globaali käsite ja vappu on ”kansainvälinen työn päivä”. Työolojen parantamisessa työtä meillä piisaa vielä pitkään – todisteeksi kuva kampaamoyrittäjän arjesta Kapkaupungin keskustan tuntumasta (Parturikampaamo slummialueella 2012. Kuva JH).

206

Tehdään solidaarista työtä taas seuraavat 364 päivää ja parannetaan työelämää – nyt on kuitenkin myös juhlan aika: olkoon työläisten ja oppineiden, kansan juhlapäivä, vappu, simainen meille kaikille!

Jarmo Heikkinen

Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio – ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

fourteen + 16 =