Mitä työterveyshuollossa pitäisi osata vuonna 2025?

Maailma muuttuu kiivaasti ympärillämme, samalla myös työelämä ja työterveyskin. Miten tähän tulisi varautua, miten kouluttautua, mitä pitäisi osata vuonna 2025?

Jatkuva uudistuminen ja jatkuva osaamisen kehittäminen ovat olennainen osa ammattitaitoa ja ratkaiseva asennetekijä. Ennakointejakin voi ja tulee tehdä, ja yksi tärkeä ennakointiin ohjaava ”paperi” on Valtioneuvoston periaatepäätös (VnP) Työterveyshuolto 2025. Se katsoo hallituskausien yli tulevia muutoksia ja osaamis-tarpeita. Erikoislääkärikoulutuksessa on näihin osin jo reagoitu ja reagoidaan jatkossakin. Oletko tarpeista samaa mieltä, oletko mukana tekemässä muutosta?

VnP:n ensimmäinen vaade on, että työterveyshuollossa tarvitaan perinteisten valmiuksien lisäksi (onko meillä jo kaikki ”perinteiset valmiudet” hallussa?) yhä enemmän osaamista ja valmiuksia koordinoida työntekijöiden työkykyä ja työterveyttä. Tämä onkin jo heti alkuun kinkkinen tehtävä: miten koordinaatio-valmiuksia opitaan? Asiaa esillä pitämällä? Asennekasvatuksella, että ottakaa koppia? Työnjaolla? Muuten?

Työterveyshuollon henkilöstön on myös tunnettava työn tekemisen uusia muotoja. Tämä tarkoittaa epätyypillisiä työsuhteita, osa-aikatyötä, pätkätyötä, etätyötä jne. Tarjoavatko työterveyshuollot osaavaa palvelua tähän? Digitalisaation apu? Tthvyo:n kursseilla asiaa sivutaan, pitäisikö rakentaa ihan omansa?

Työterveyshuollossa on myös ymmärrettävä liike-elämän lainalaisuuksia. OY on järjestänyt tähän liittyen jo parikin kiitettyä kurssia, ja jatkoa seuraa!

Yksi haastavista vaateista on, että työterveyshuollossa on kehitettävä tietoteknisiä valmiuksia: digitaalisten palvelujen ja tietoteknisten sovellusten käyttö lisääntyvät. Yliopistojen resurssit tähän ovat minusta kysymysmerkki. Tämä lienee asia, jossa kannattaa etsiä yhteistyötä. Esimerkiksi Työterveyslaitoksella on jo tähän koulutusta ja materiaaleja. Entä voisiko vaikkapa suositusta HY:n tekoälykurssista Elements of AI hakea ja myöntää teoreettisia tunteja meidän alalle? Digitalisaatiota edistävät osin palveluntuottajat, miten sitä osaamista jaetaan laajemmin?

Työterveyshenkilöstö tarvitsee valmiuksia ja keinoja myös terveyserojen kaventamiseksi. Tämähän on siinä mielessä hauska tehtävä, että monet tth-kriitikot esittävät työterveyshuoltojen lisäävän eroja (sehän ei pidä paikkaansa, sillä erot liittyvät pääosin työsuhteeseen-työttömyyteen ja osin myös tk-aikojen saatavuuteen). Joka tapauksessa kysymykseen löytyy jonkin verran vinkkejä esimerkiksi uudesta Työelämän perustietoa -tenttikirjasta. Tuskin kuitenkaan riittävästi – miten edetä?

Asiakkaiden psykososiaalisen kuormituksen hallintaan liittyen tthvyo:ssa on työyhteisö- ja työpsykologian perustietokursseja. STM julkaisi viime keväänä myös kompaktin Opas työkyvyn tukemisen keinoista, kun mielenterveyden häiriöt uhkaavat työkykyä. Asia on niin tärkeä, että siitä voisi tehdä myös tthvyo-kurssin ensi vuodelle. Työuupumus tulisi myös hyväksyä ”oikeaksi diagnoosiksi.

Eri kulttuuritaustaisten työntekijöiden terveyden ja työkyvyn tukeminen edellyttää monikulttuurisuuden tuntemista. Kysymys on hyvinkin laaja, ja erilaisia seminaareja valtakunnassa on järjestetty… Transkulttuurinen kohtaaminen työterveyshuollassa? Pysyvä tthvyo-peruskurssi? Onneksi Työelämän perustietoa -kirjassa aihetta käsitellään: hyvä opus lisätä työelämätuntemusta tästäkin näkövinkkelistä!

Monikulttuurisuus edellyttää myös hyvää kielitaitoa. Erikoislääkärikoulutuksen resurssit riittävät hädin tuskin ruotsin- ja englanninkielisten perusmateriaalien tuottamiseen. Miten reagoida? Omaehtoista opiskelua, sujuvia tulkkipalveluja, keskitettyjä palveluja…?

Työterveyshuollon on kyettävä tunnistamaan, ennaltaehkäisemään ja hallitsemaan uusia terveysriskejä. On siis oltava herkällä korvalla koko ajan. Tulisiko tthvyo:on tehdä kursseja uusista terveysriskeistä tai nousevista altisteista tai käynnistää vuosittain uudistuva seminaarisarja aiheista, vai jättää asia Työterveyslaitokselle ja Työterveyslääkärilehdelle ym. kirjoituksille?

Työterveyshuollon on myös osattava kehittää eri toimialoille ja asiakasryhmille työpaikan kehitysvaiheeseen ja henkilön tarpeisiin soveltuvia työterveyspalveluja. Tällä hetkellä tthvyo:ssa on jo ainakin maatalousyrittäjien, terveydenhuollon, ammattiautoilun ja rakennusalan toimialat. Mitä muita ryhmiä valitaan? Mitkä toimialat/asiakasryhmät poikkeavat niin selvästi muista aloista, että ne tarvitsevat aivan omanlaista osaamistaan?

Työterveyshuollon on tarvittaessa osattava neuvoa erityisesti pientyöpaikkoja työsuojelun perusasioissa. Tämä näkökulma pyritään ottamaan huomioon syksyllä valmistuvassa työsuojelu lääkärin näkökulmasta -kurssilla. PIRA on tähän myös hyvä. Työterveyslaitos järjestää työsuojelun perus- ja jatkokursseja, samoin lähes joka paikkakunnalla on muita ko. koulutuksen järjestäjiä. Itse osallistuin aikanaan tällaiselle tavan työntekijöille järjestetylle päivän kurssille, jopa omakustanteisesti, ja opin paljon.

Oletko samaa mieltä yllä olevasta listauksesta VnP:n tekijäin kanssa? Entä reagointikeinoista tai tavoista? Jos kehittämisajatuksia ja ideoita Sinulle syntyy, jaathan ne kanssamme?

Jarmo Heikkinen
Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio - ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

nine + 13 =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.