MAAILMAN TYÖTERVEYS JA -TURVALLISUUS

ICOH:n maailmankongressin päätteeksi ICOH:n ja kongressin presidentit Kogi ja Lee allekirjoittivat kongressin päätöslauselman. Päätöslauselma antaa perspektiiviä ja sitä lukiessa tulee hyvä muistutus siitä, että Suomessa monet asiat ovat hyvin, osa toisin, ja toisaalta muutos on koko ajan käynnissä.

Lausuman aluksi muistutettiin, että säälliset työolot, työterveys ja –turvallisuut ovat kaikille työläisille kuuluva ihmisoikeus. Näin mm. YK:n (1966), ILO:n (1998) ja ICOH:n (2006) mukaan. Siitä huolimatta työterveyden ja –turvallisuuden puutteet aiheuttavat 2,3 miljoonaa työssäkäyvän kuolemaa maailmassa – joka vuosi. Jokaisella valtiolla tulisi olla julkilausutut työterveyden ja –turvallisuuden politiikat/ohjelmat ja impelementoiva lainsäädäntö. Niiden puolestaan tulisi perustua ILO:n konventioon numero 161, suositukseen numero 171 ja WHO:n maailmanlaajuiseen strategiaan Työterveyttä kaikille. – Lainsäädännöllämme on vankka pohja!

Vaikka työterveydessä ja turvallisuudessa on tapahtunutkin paranemista, erityisesti kehittyneissä maissa, uusia haasteita, riskejä ja altisteita nousee jatkuvasti esiin. Muutokset johtuvat talouden, teknologian, demografian, väestöjen muuttoliikkeen ja sosiaalisen dynamiikan muutoksista. Siksi myös tarvitaan tiedon jakamista ja uutta tutkimusta. – Muutosvauhti lienee vain kiihtyvä.

Samalla julistus muistuttaa, että yhä enenevä tutkimusaineisto puhuu työterveyspalvelujen positiivisesta talous- ja tuotantovaikutuksista – onnettomuudet ja sairaudet vähenevät, samoin työstä poissaolot ja työrajoitteet, tuotantoprosessit paranevat. – Työterveyspalvelut ovat investointi, ei pelkkä kuluerä!

Työterveyshuollon sisältöön ja aktiviteetteihin kuuluvat työpaikkatasolla fyysisten, kemiaallisten, biologisten ja ergnomistenkin haittojen preventio ja hallinta, samoin ammattitautien ja työtapaturmien ehkäisy, liiallisen työkuorman ja työelämärajoitteiden ehkäisy (prevention of work life constrains), terveyden ja työkyvyn promootion, kuntoutuksen ja työhönpaluun, ensiavun ja sairaanhoidon. Palvelujen tulee perustua työnssäkäyvien tarpeisiin, ottaen huomion olemassaolevat altisteet ja riskit. Palvelujen tulee myös vastata eri työntekijäryhmien vaihteleviin tarpeisiin, ottaen huomioon eritoten nuoret, naiset, ikääntyvät ja tilapäisisssä työsuhteissa olevat ja muut haavoittuvat ryhmät. – Hyvä yhteenveto!

Toimintojen tulisi ensisijaisesti olla moniammatillisia ja riittävästi resurssoituja. Pätevien palvelujen tuottamiseksi pitää niitä tuottavalle henkilöstölle järjestää alan erityiskoulutusta, mieluiten yliopistojohtoisesti ja kansainvälisestikin yhteneväisesti. Hyvien käytäntöjen, ohjeiden ja tietojen vaihtoa tulee harjoittaa ja rohkaista.
– Tämä Suomessa onkin varsin pitkällä.

Työterveys- ja työturvallisuustukimusta tarvitaan. Lausuman mukaan pitkäaikainen kansainvälinen kokemus osoittaa, että se tapahtuu parhaiten kansallisissa työterveyslaitoksissa. – Yllättävää on, että yliopistojenkin rooli tutkimuksen teossa (esim. väitöskirjat ja muut opinnäytteet) tässä lausumassa sivuutettiin.

Edellä oleva teksti on kirjoittajan suomennos ja käsitys aiheesta. Alkuperäinen lausuma löytyy osoitteesta http://www.icoh2015.org/eng/pop/ICOH2015_Seoul_Statement.pdf.

Jarmo Heikkinen
Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio - ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

5 + two =