Luin kaksi hyvää kirjaa

Viime viikonloppuna luin kaksi kirjaa loppuun. Olivat hyvin erilaisia, mutta molemmat vaikuttavia!

Kokeneen työpsykologin Sanna Aulankosken kirja Törmäyksistä työniloon – työterveyshuolto tukena työn ristiriidoissa ilmestyi vuoden2016 puolella. Se on selväsanainen, kompakti vain 111 sivun ”ohuinen” kirjanen työkseen työn ihmissuhdepulmia ratkoville. Asioiden käsittelytapa on moderni, selkeä, käsikirjamainen. Kirjoittaja käsittelee muutaman keskeisen työn ristiriitatyypin. Työterveyshuollon toimintatapoina kirja käsittelee sovittelua, työnohjausta, coachingia, koulutusta, työterveysneuvottelua, työpaikkaselvityksiä ja yksilötyötä. Oivalluksia lukijalle syntyy myös työorganisaatiosta ja ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta. Käytännön työterveyslääkärin työtä ajatellen tekstin painotukset olivat hieman epätasapainossa: esim. sovittelua kirjanen käsittelee 14 sivua, työterveysneuvottelua kaksi sivua. Innostuin kuitenkin lukemaan kirjan lähes kertaistumalta, sen verran kiinnostavasti kirjanen oli rakennettu ja kirjoitettu. Kirjanen voi innostaa aloittelevaa työterveyslääkäriä perusteellisempien opusten pariin ja kokeneelle kollegalle teos on oivalluksia antava katsaus siitä, mitä nykytyöpsykologia oikein sisältää. Pieni kirja, iso sisältö.

Iso kirja, iso sisältö oli käsiini divarista löytyneessä historiikissa Sata sodan ja rauhan vuotta. SPR 1877-1977. Gunnar Rosénin 537-sivua paksu kirja kuvaa SPR:n kehitystä ja toimintaa erityisesti suomalaisesta näkökulmasta, mutta myös kansainvälisesti. Marskinkin tuki toiminnalle on ollut hyvin laajaa, toimihan hän yhdistyksen yhtenä pitkäaikaisena puheenjohtajana ym. Kirjasta selviää toiminnan hämmästyttävä laajuus ja polveilu nykytilaa kohden: SPR on ollut mukana sairaanhoitajien koulutuksen kehittämisessä, sisällissodassa molemmin puolin auttamassa, rajaseudun terveystalo –toiminnassa, ensiaputaitojen kouluttamisessa, luonnonkatastrofeissa, monenlaisessa sairaalatoiminnassa, veripalvelussa jne., jne. Tulin niin tietoiseksi ja vakuuttuneeksi SPR:n toiminnasta ja sen tarpeellisuudesta, että liityin SPR:n ainaisjäseneksi. Ehkä vähän banaali tapa osoittaa tukensa, mutta on varmasti parempi kuin ei mitään.

Lukeminen kannattaa aina!

Jarmo Heikkinen
Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio - ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

five + 1 =