Koulutuksen ilmastovaikutuksista

Lääkärilehdessä 3/2020 oli Taina Autin mainio kolumni siitä, miten HY:ssä oli tehty päätös vähentää lääkäreiden ulko- ja kotimaan koulutusmatkojen hiilijalanjälkeä. Päätöksen mukaan vastuukouluttaja (professori) saa hyväksyä verkon välityksellä suoritettuja koulutuksia teoreettisiksi tunneiksi, seurasi erikoistuja koulutusta sitten livenä tai katsoipa sen jälkeenpäin. Koulutuksen järjestäjä ei useinkaan myönnä todistusta jälkeenpäin katsotuista tapahtumista. Tuntien saaminen on ratkaistu radiologialla siten, että erikoistuja reflektoi koulutusta vastuuhenkilölle ja saa koulutuksen hyväksynnästä sähköpostiviestin aikanaan tiedekuntaan meneviin papereihin liitettäväksi. Koulutuksen seuraamiseksi vaikka jälkeenkin päin seuraamiseksi erikoistuja sai virkavapaata kuin osallistuisi koulutukseen sen tapahtumapaikalla. Systeemi toimii Autin mukaan ”loistavasti”.

Kts. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/keskustelua/erikoislaakariksi-pienemmalla-hiilijalanjaljella/

Autin kuvaama tapa on askel oikeaan suuntaan monessakin mielessä. Se vähentää hiilijalanjälkeä, matkustamisen aiheuttamaa kuormitusta ja poissaolotarvetta. Se mahdollistaa useammankin erikoistujan osallistumisen koulutukseen. Lisäksi se mahdollistaa poissaolojen rytmittämisen joustavammin, jolloin arkityön järjestäminen klinikassa on helpompi järjestää.  Milloin sama päätös tehdään kaikissa muissakin yliopistoissa, ettei vaikutus jää vain yhden yliopiston aktiivisimpien professorien suoria alaisia koskevaksi?

Koulutuksen tärkein anti on toki saadussa opissa: tiedoissa, taidoissa ja asenteiden muutoksissa, koulutuksen mahdollistamaa verkottumista ja sosiaalisuutta unohtamatta. On selvää, että osa opeista saadaan parhaiten läsnäolokoulutuksina. On kuitenkin mainiota, jos koulutuksissa voidaan entistä enemmän ottaa ympäristö- ja ilmastonäkökohtia huomioon!

Omallakaan oppialallamme ei ilmastovaikutuksia ole juuri mietitty, vaikka verkossa kouluttaminen onkin alalla selvästi isommassa roolissa kuin monella muulla alalla. Koulutuksiin osallistumista on vain yritetty helpottaa ja koulutusresursseja hyödyntää optimaalisesti. Ilmastovaikutukset ovat tulleet kuin ylimääräisenä bonuksena.

Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston itseopiskelukurssit ovat mahdollistaneet siis jo yli vuosikymmenen ajan etäopiskelun ja teoreettisten tuntien kerryttämistä ilman matkustamista. Kurssitarjonta on tällä hetkellä jo niin laajaa, että vaikka kaikki koulutukselta vaaditut teoreettiset tunnit (200 h) on mahdollista kerätä ilman matkustamista. Kun kurssin suorittamisesta on saanut hyväksymismerkinnän, todistuksen voi useimmiten tulostaa itse. Verkkokoulutuksia on laajasti tarjolla myös kouluttajille.

Teoreettisia tunteja voi kerryttää myös niillä ohjatuilla kursseilla, jossa ohjaus tapahtuu vain verkossa. Muillakin kursseilla lähipäiviä on yleensä vain 1-2 ja loppu toiminta tapahtuu verkon välityksellä. Opiskelu vaatii kuitenkin ajan irti muusta työstä – tulisiko verkkokursseihin ja -koulutuksiin osallistumisaika koulutuspaikoissa HY:n tapaan anoa ja merkitä opiskeluksi nykyistä selkeämmin?

Myös juuri päättyneiden Helsingin lääkäripäivien ohjelmassa ilmastokysymykset olivat hyvin esillä. Lääkärin työssä on ollut hieman vaikea hahmottaa ilmastonmuutokseen liittyviä näkyviä konkreettisia vaikutuksia, joten lääkäripäivät auttoivat konkretisoimaan niitä. Ja onhan jo työterveyshuollon lehdissä artikkeleita aiheesta julkaistu, kts. esimerkiksi JOEM:n artikkeli

https://journals.lww.com/joem/Citation/publishahead/_How_Can_Climate_Change_Impact_the_Workplace_and.98436.aspx

Milloin ensimmäinen ilmastonmuutoksen työterveysvaikutuksiin keskittyvä virtuaaliyliopiston kurssi näkee päivänvalon?

Jarmo Heikkinen
Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio - ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 × 3 =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.