Kenestä suomalaisesta ”työterveyshuollon nobelisti”?

Nyt, kun Bengt Holmström on palkittu Nobelilla, tulee mieleen, kuka suomalainen voisi olla ”työterveyshuollon nobelin” saaja? Listaan tähän tusinan verran nimiä ja kullekin lyhyen perustelun. Lista on täysin subjektiivinen ja varmasti puutteellinen eli toivottavasti debattia herättävä! Ketä Sinä peukutat, ketä listan ulkopuolelta haluaisit itse nostaa esille ja perustella ehdokkaasi?

Jeddi Hasan. Suomen ensimmäinen yliopistollinen alan professori Tampereella jo 1970-luvulla, vuosikymmen ennen seuraavaa professoria. Polemisoija, kantaa ottava värikäs persoona.

Sven Hernberg. Työterveyslaitoksen tutkimusjohtaja, epidemiologisen työterveystutkimuksen ja alan oppikirjan isä. Toimi myös ICOH:n presidenttinä.

Martti J. Karvonen. Työterveyslaitoksen tutkijafysiologi ja myöhemmin myös pääjohtaja. Keksi sanan työterveys 1950-luvulla.

Rea Lagerstedt. Järjestövaikuttaja: mm. STLY:n ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja, lehden päätoimittaja, koulutuskoordinaattori, monen työterveyslääkärien koulutustapahtuman äiti. Käytännön työterveyslääkärin puolesta puhuja ja arkityön kehittäjä.

Matti E. Lamberg. Lääkintöneuvos, pitkäaikainen STM:n vaikuttaja. Hyvän työterveyshuoltokäytännön ja Työterveyshuoltolaki 2001 –uudistuksen ”kätilö”.

Leo Noro. Työterveyslaitoksen perustaja ja ensimmäinen pääjohtaja. STLY:n perustamisessa mukana, myöhemmin myös Lääkintöhallituksen pääjohtaja ja ICOH:n presidentti. Kouluttaja, tutkija, hallinto- ja kehittämismies, oppikirjojen tekijä, kansainvälinen.

Artturi Nyyssönen. Jyväskylässä toiminut hegemoninen tehtaanlääkäri, joka valittiin STLY:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Toimi tehtävässä 10 vuotta, perusti myös ensimmäisen Työterveys ry:n ja oli mm. ensimmäisen tehtaanlääkärin toimenkuvan kirjoittaja.

Kirsti Pakkala. Lähes 15 vuotta Työterveyslääkärilehden päätoimittaja ja siinä ominaisuudessa työterveyslääkäreiden merkittävä kouluttaja, järjestövaikuttaja, lääkäreiden työkyvyn, kuntoutuksen ja työterveyshuollon puolestapuhuja.

Jorma Rantanen. Lähes 30 vuotta Työterveyslaitoksen johtajana ja kaksi kautta ICOH:n presidenttinä, mukana Työterveyshuoltolain säätämisessä ja spesialiteetin saannissa.

Pertti Sumari. Käytännön työterveyslääkäri. Pitkäaikainen järjestöihminen STLY:n alkuvuosikymmeninä: toimi sihteerinä 20 vuotta ja rahastonhoitajana 10 vuotta.

Työterveyshuollon erikoislääkäri. Puurtaa arjessa, tekee työelämästä parempaa työntekijä ja potilas, työpaikkakäynti ja työterveysneuvottelu kerrallaan. Huolehtii, koordinoi, suunnittelee ja toimii terveydenhuollon ja työelämän rajapinnassa, tavalliselle lääkärille tuntemattomassa maastossa.

Carl Zandt. Guvernementes medicus ja myös Suomenlinnan rakennustyömaan vastuulääkäri vuoden 1750 tietämissä. Häntä yleisesti pidetään Suomen ensimmäisenä työterveyslääkärinä.

Jarmo Heikkinen
Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio - ei siis kovin kliininen.

1 Comment

  1. Jos yllä mainituista pitää valita, Sven Hernberg olisi minun valintani. Hänellä on pubmedin mukaan 115 työterveyshuoltoon ja työlääketieteeseen liittyvää julkaisuja ja Nobelit annetaan tutkimustyöstä, ei järjestötyöstä tai muusta vaikuttamisesta! Martti J. Karvonen on paljon Sveniä meritoituneempi tutkija, mutta häneltä löysin vain kaksi työterveyshuoltoon liittyvää julkaisua. Sydäntaudit toki olivat työikäisten tavallisin tappaja, kun Martti tutkimuksiaan teki eli sillä tavalla ajatellen hänen julkaisujaan voisi pitää työterveysorientoituneina, mutta Sven olisi selkeämpi valinta. Nykytutkijoista antaisin palkinnon Jussi Vahteralle!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

16 − 15 =