”Kävin terveystarkastuksessa”

Silmiini sattui Duodecim-lehti (9.10.2017), jossa kollega Pekka Mustonen kolumnoi erehtyneensä käymään ikäryhmäterveystarkastuksessa. Kokemus oli hänessä herättänyt voimakkaita tuntemuksia. Lukiessani minua nauratti, itketti ja kauhistutti. Mustonen osui kolumnissaan moneen maaliin – tosin vain muutamaan niistä, mihin tähtäsi!

Työterveyshoitajan tekemässä ikäryhmätarkastuksessa oli keskusteltu ja kiinnitetty huomiota veren kohonneisiin kolesteroliarvoihin ja suositeltu tähän lääkitystä. Lisäksi oli suositeltu PSA-kokeen ottamista. Mustonen oli näistä kieltäytynyt ja päätti konsultoida oppikirjoja, riskilaskureita sekä tuttua sydänsairauksien professoria. Hän myös piti kohtuuttomina perusteettomasta työstä koituvia kustannuksia. Hän suositti epäsuorasti – kollegojensa kanssa keskusteltuaan – kieltäytymistä ikäryhmätarkastuksista laboratoriokokeita lukuun ottamatta. Hän aikoi ottaa kokemuksensa esille myös työterveyshuollon vuosisopimuksen uusimisen yhteydessä – hän kaipasi laadukasta riskinarviota ja interventioiden oikeaa kohdistamista.

Työterveyshuollon ikäryhmätarkastuksista on osin jo luovuttu – suuntaamattomista terveystarkastuksista ei hyötyä liene. Näin on mm. Cochrane-katsaus todennut. Tosin ko. katsauksen aineisto oli vanha ja vaatimaton. Tarvetta olisi vaikkapa Duodecimin terveystarkastusten näyttöön perustuvan Käypä hoito –suositukselle… Entä sisälsikö tarkastus työterveyshuollon ydintä – puhuttiinko työstä ja työkyvystä? Toivottavasti ja uskottavasti kyllä, mutta tätä ei kolumni kerro; työkyvyn tuki on työterveystarkastustenkin päätehtävä, ei kansansairauksien seulonta.

Kun työterveyshoitaja ”tarjosi” kolesterolilääkitystä ja ”elinikäisen lääkityksen uhka” nousi tummana pilvenä Mustosen yläpuolelle, hän unohti, että työterveyshoitaja ei lääkityksiä määrää. Hoitaja ottaa vain asian esille, herättää ajatuksia – ja onnistui siinä. Vaikuttavaa toimintaa, siis?

Kirjoituksen asenteellisuus kummastutti. Korostiko kolunmi tietoisesti lääketieteen tohtorin ylivertaista osaamista tavalliseen hoitajaan nähden? Entä edustaako sydänprofessorin konsultointi kolesterolin alentamisessa oikeaa toimintatapaa? – Näiden lääkkeiden määrääminen on perusterveydenhuollon lääkäreiden tehtävä. Minusta kolumni lähinnä kertoi, että lääkäri on omien asioiden kokemisessa ja ajamisessa varsin inhimillinen, epäasiantuntija… Kolumni korostaa myös  vanhaa ajatusta siitä, että lääkärin ensisijainen oman terveyden konsultti tulisi olla lääkäri.

Suunnitelma siitä, että jatkossa kieltäytyy ikäryhmätarkastuksista ja käy vain laboratoriokokeissa on myös hyvin inhimillinen. Siinä tosin ei ole terveystarkastuksen ajatustakaan, eikä ole lähelläkään ”laadukasta riskinarviointia” tai ”interventioiden oikeaa kohdentamista”.

Mielenkiintoinen on myös tapa, jolla Mustonen tuo asian julkisuuteen. Onko pyydetty työterveys-lääkärin tai –asiantuntijan kommentteja? Ei. Mollataanko koko terveystarkastustoiminta, ja samalla ajatuksellisesti kokonaisen erikoisalan arvo yhden negatiivisen kokemuksen perusteella hyödyntäen lehdenkin arvovaltaa tässä? Kyllä. Saman logiikan perusteella voisin omien lähivuosien kokemuksieni perusteella ehdottaa, että läheisestä yliopistosairaalasta lopetetaan ainakin kirurgia, sisätaudit, ihotaudit, triage, päivystys, vanhustenhoito, ja tukipalveluista ehdottomasti ruokahuolto, lisäksi kotikaupungistani joutaa lopettaa vanhainkodit ja ammatillisista lehdistä ainakin Duodecimin tilaus…

Toki Duodecimissa julkaistiin (20.11.2017) työterveyskollegojen vastaus ao. kolumniin, korostetun korrekti, työterveyshuollon säädös-, laatu- ja tavoitteellisuusaspekteja korostaen ja puuttumatta oikein mihinkään Mustosen provokaatioihin. Vastineessaan tähän Mustonen tuo esiin lisää omaa epäloogisuuttaan tai osaamattomuuttaan: hän korostaa ensin, että ”käytännössä pk-yritykset ostavat vain niitä palveluja, mitä säädösten mukaan on pakko ostaa ja usein vastentahtoisesti mitään muuta…” ja toteaa heti perään, että ”pk-yritykset ostavat lähinnä sairauksien ja oireiden hoitoa…” – siis juuri niitä palveluja, mitä säädösten mukaan ei ole pakko ostaa?

Toki Mustosella on kannatettaviakin ajatuksia. Esimerkiksi resurssien suuntaaminen suuren riskin potilaisiin on varmasti perusteltua, ja osa tarkastuksista/seulonnoista voidaan tehdä sähköisesti ja suunnatut tarkastukset ovat suuntaamattomia parempia. Työterveyshuollon vuosisuunnitelma tulee laatia yhdessä työpaikan tarpeisiin perustuen, ja toimintaa tulee jatkuvasti kehittää. Ja kaikki tämä eettisesti toimien.

Todistanpa lopuksi omalta osaltani, että minulle tehdyt tähänastiset työhöntulo- ja määräaikaistarkastukset ovat olleet yllättävänkin tavoitteellisia, tarkoituksenmukaisia ja positiivisia muutoksia omassa terveyskäyttäytymisessäni aiheuttaneita, työkykyäkin kehittäneitä tapahtumia. Millaisia ovat Sinun kokemuksesi olleet?

Mustosen kolumniin (9.10.2017) tästä:
http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/19/duo13921

Pihlajamäen, Martimon ja Saunin kommenttikolumniin (20.11.2017) tästä: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/22/duo14002

Jarmo Heikkinen

Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio – ei siis kovin kliininen.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

two × 4 =