HEVOSETKAAN EIVÄT KESTÄNEET TUPAKKAA

On osin käsittämätöntä, että vielä tänäänkin kiistellään tupakan terveys- ja haittavaikutuksista ja soveliaisuudesta sen eri muodoissa: savukkeina, piippuna, nuuskana, sähköisenä… Jos katsotaan historiaa, tupakan haitallisuutta on tunnettu jo 1600-luvulla. Myös oppi-isämme Bernardino Ramazzini kirjoitti työlääketieteen ensimmäiseen kokoomateokseen ”Työntekijöiden sairauksista” luvun tupakkatyöntekijöiden sairauksista.

Hän kirjoitti tupakkatyöntekijöiden tietävän liiankin hyvin, mitä tupakka tekee heidän päälleen ja mahalleen: kovia päänsärkyjä, huimausta, pahoinvointia, oksentelua ja ripulointia sekä jatkuvaa niistämistä. Eräs työntekijä oli valittanut hänelle pukamienkin vuotavan runsaasti, kun hän joutuu istumaan tupakkarullien päällä. Tupakka oli ärsyttävää ja tupakoitsijoiden henki kävi vaikeasti.

Ramazzini viittasi useisiin muihin kirjoittajiin, joiden mukaan tupakka aiheutti myös vatsan kellastumista, keuhkojen heikkenemistä ja kuivumista näivettymiseen asti. Tekemiensä ruumiinavausten perusteella Bonet esitti niin tupakoinnin kuin nuuskan aiheuttavan keuhkojen ja aivojen vahingoittumista. Van Helmont piti sitä narkoottisena aineena, joka aiheuttaa tokkuraisuutta.

Nuuskaan liittyvä erityispiirre oli jatkuva ja jopa siinä määrin runsas syljen valuminen, että siitä aiheutui kuivumista ja ravitsemuksellisia ongelmia. Syljen jatkuvaa valumista Ramazzini piti myös siivottamana (epähygieenisenä) näkynä.

Kesäisin tupakkaa jauhavan myllyn naapurustokin valitti hajuista ja niiden aiheuttamasta pahoinvoinnista. Ja jopa hevoset, jotka työskentelevät myllyssä, heittävät päätään ja yskivät ja korskuvat osoittaen, miten tupakkahuurut vaikuttavat niihin.

Hyviäkin puolia Ramazzini tupakkaan liitti. Valtio sai siitä tuloja. Suoloja sisältävänä lääkekasvina sitä voitiin käyttää ”puhdistusaineena” eli esimerkiksi keitettynä ekstraktina empyeemien puhdistukseen. Lihavat saattoivat käyttää nuuskaa ruokahalun hillitsemiseen ja laihduttamiseen, vaikka se samalla hillitsi fyysistä aktiivisuutta.

Ramazzinin oli myös työhygienian ensimmäisiä edustajia. Hän antoi erilaisia ohjeita tupakkatyöntekijöille: heidän tulisi muun muassa peittää niin suu kuin sieraimet (maski), hengittää raikasta ilmaa aina kun mahdollista, pestä kasvoja kylmällä vedellä, huuhtoa suutaan vedellä ja viinietikalla, jopa alkoholilla. Pahoinvointiin hän esitti useitakin lääkevalmisteita.

Ramazzini ei maininnut syöpäsairauksia, mutta lähes kaikki muut tupakan haitat hän tunsi yllättävän hyvin – jo yli 300 vuotta sitten.

(Lähde: Carnevale F et al (editors). Bernardino Ramazzini Works. Cierre edizioni 2009)

Jarmo Heikkinen

Kirjoista, kirjoittamisesta ja historiasta innostunut kliinisen opettajan savolaisversio – ei siis kovin kliininen.

1 Comment

  1. Erinomainen nosto blogissasi tupakka-aiheesta, Jarmo. Vuosisatoja sitten työlääketieteen suuri ajattelija, herra R todisti kuten kerroit. Nyt ei enää ole syytä olla toimimatta työterveyshuollossa. Valtaosa tupakoijista haluaisi lopettaa, iso osa on yrittänyt. Nikotiiniriippuvuus pitää heitä koukussa. Lopettamisyritys kaatuu.
    Työterveyshuolto voi tukea tupakan lopetusta. Lääkkeitäkin on jo avuksi nikotiiniriippuvuuteen. Tupakoinnin puheeksi ottaminen vastaanotolla on paras alku tulla lopettamisen avuksi. Seuranta ja tuki ovat hyvin tärkeä osa onnistumisessa. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 − 1 =