”Kävin terveystarkastuksessa”

Silmiini sattui Duodecim-lehti (9.10.2017), jossa kollega Pekka Mustonen kolumnoi erehtyneensä käymään ikäryhmäterveystarkastuksessa. Kokemus oli hänessä herättänyt voimakkaita tuntemuksia. Lukiessani minua nauratti, itketti ja kauhistutti. Mustonen osui kolumnissaan moneen maaliin – tosin vain muutamaan niistä, mihin tähtäsi!

Työterveyshoitajan tekemässä ikäryhmätarkastuksessa oli keskusteltu ja kiinnitetty huomiota veren kohonneisiin kolesteroliarvoihin ja suositeltu tähän lääkitystä. Lisäksi oli suositeltu PSA-kokeen ottamista. Mustonen oli näistä kieltäytynyt ja päätti konsultoida oppikirjoja, riskilaskureita sekä tuttua sydänsairauksien professoria. Hän myös piti kohtuuttomina perusteettomasta työstä koituvia kustannuksia. Hän suositti epäsuorasti – kollegojensa kanssa keskusteltuaan – kieltäytymistä ikäryhmätarkastuksista laboratoriokokeita lukuun ottamatta. Hän aikoi ottaa kokemuksensa esille myös työterveyshuollon vuosisopimuksen uusimisen yhteydessä – hän kaipasi laadukasta riskinarviota ja interventioiden oikeaa kohdistamista.

Työterveyshuollon ikäryhmätarkastuksista on osin jo luovuttu – suuntaamattomista terveystarkastuksista ei hyötyä liene. Näin on mm. Cochrane-katsaus todennut. Tosin ko. katsauksen aineisto oli vanha ja vaatimaton. Tarvetta olisi vaikkapa Duodecimin terveystarkastusten näyttöön perustuvan Käypä hoito –suositukselle… Entä sisälsikö tarkastus työterveyshuollon ydintä – puhuttiinko työstä ja työkyvystä? Toivottavasti ja uskottavasti kyllä, mutta tätä ei kolumni kerro; työkyvyn tuki on työterveystarkastustenkin päätehtävä, ei kansansairauksien seulonta.

Kun työterveyshoitaja ”tarjosi” kolesterolilääkitystä ja ”elinikäisen lääkityksen uhka” nousi tummana pilvenä Mustosen yläpuolelle, hän unohti, että työterveyshoitaja ei lääkityksiä määrää. Hoitaja ottaa vain asian esille, herättää ajatuksia – ja onnistui siinä. Vaikuttavaa toimintaa, siis?

Kirjoituksen asenteellisuus kummastutti. Korostiko kolunmi tietoisesti lääketieteen tohtorin ylivertaista osaamista tavalliseen hoitajaan nähden? Entä edustaako sydänprofessorin konsultointi kolesterolin alentamisessa oikeaa toimintatapaa? – Näiden lääkkeiden määrääminen on perusterveydenhuollon lääkäreiden tehtävä. Minusta kolumni lähinnä kertoi, että lääkäri on omien asioiden kokemisessa ja ajamisessa varsin inhimillinen, epäasiantuntija… Kolumni korostaa myös  vanhaa ajatusta siitä, että lääkärin ensisijainen oman terveyden konsultti tulisi olla lääkäri.

Suunnitelma siitä, että jatkossa kieltäytyy ikäryhmätarkastuksista ja käy vain laboratoriokokeissa on myös hyvin inhimillinen. Siinä tosin ei ole terveystarkastuksen ajatustakaan, eikä ole lähelläkään ”laadukasta riskinarviointia” tai ”interventioiden oikeaa kohdentamista”.

Mielenkiintoinen on myös tapa, jolla Mustonen tuo asian julkisuuteen. Onko pyydetty työterveys-lääkärin tai –asiantuntijan kommentteja? Ei. Mollataanko koko terveystarkastustoiminta, ja samalla ajatuksellisesti kokonaisen erikoisalan arvo yhden negatiivisen kokemuksen perusteella hyödyntäen lehdenkin arvovaltaa tässä? Kyllä. Saman logiikan perusteella voisin omien lähivuosien kokemuksieni perusteella ehdottaa, että läheisestä yliopistosairaalasta lopetetaan ainakin kirurgia, sisätaudit, ihotaudit, triage, päivystys, vanhustenhoito, ja tukipalveluista ehdottomasti ruokahuolto, lisäksi kotikaupungistani joutaa lopettaa vanhainkodit ja ammatillisista lehdistä ainakin Duodecimin tilaus…

Toki Duodecimissa julkaistiin (20.11.2017) työterveyskollegojen vastaus ao. kolumniin, korostetun korrekti, työterveyshuollon säädös-, laatu- ja tavoitteellisuusaspekteja korostaen ja puuttumatta oikein mihinkään Mustosen provokaatioihin. Vastineessaan tähän Mustonen tuo esiin lisää omaa epäloogisuuttaan tai osaamattomuuttaan: hän korostaa ensin, että ”käytännössä pk-yritykset ostavat vain niitä palveluja, mitä säädösten mukaan on pakko ostaa ja usein vastentahtoisesti mitään muuta…” ja toteaa heti perään, että ”pk-yritykset ostavat lähinnä sairauksien ja oireiden hoitoa…” – siis juuri niitä palveluja, mitä säädösten mukaan ei ole pakko ostaa?

Toki Mustosella on kannatettaviakin ajatuksia. Esimerkiksi resurssien suuntaaminen suuren riskin potilaisiin on varmasti perusteltua, ja osa tarkastuksista/seulonnoista voidaan tehdä sähköisesti ja suunnatut tarkastukset ovat suuntaamattomia parempia. Työterveyshuollon vuosisuunnitelma tulee laatia yhdessä työpaikan tarpeisiin perustuen, ja toimintaa tulee jatkuvasti kehittää. Ja kaikki tämä eettisesti toimien.

Todistanpa lopuksi omalta osaltani, että minulle tehdyt tähänastiset työhöntulo- ja määräaikaistarkastukset ovat olleet yllättävänkin tavoitteellisia, tarkoituksenmukaisia ja positiivisia muutoksia omassa terveyskäyttäytymisessäni aiheuttaneita, työkykyäkin kehittäneitä tapahtumia. Millaisia ovat Sinun kokemuksesi olleet?

Mustosen kolumniin (9.10.2017) tästä:
http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/19/duo13921

Pihlajamäen, Martimon ja Saunin kommenttikolumniin (20.11.2017) tästä: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/22/duo14002

Eino ei ollut ideologisesti työtön

Eino Leino rakensi Suomea ja otti tietämättään ennakoivasti kantaa tämän päivän ”ideologiseen työttömyyteen” ehkä tunnetuimmassa runossaan Hymyilevä Apollo, josta lainauksena alla olevat kaksi säkeistöä:

Se talo, min portilla kilpi on:
”Tässä talossa tehdään työtä”
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

The power to surprise! – AMEE 2017

Tämän vuotinen AMEE 2017 pidettiin Helsingin messukeskuksessa 26.-30.8.2017. AMEE (An International Association for Medical Education) kerää yhteen lääketieteen koulutuksen asiantuntijat ympäri maailman. Kysymys on varsin isosta tapahtumasta, sillä Helsinkiin oli saapunut n. 4000 osallistujaa n. 90 maasta.

Mukana oli paljon suomalaisia ja myös meidän työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen verkosto oli hyvin edustettuna. Osalla oli aiheesta oma esityksensä (katso lista sivun lopussa), muut olivat mukana oppimassa ja kokemassa uutta.

The power to surprise!

Konferenssin teemana oli ”The power to surprise!”. Näin tämän vuoden AMEE-kävijät kertovat mikä heitä yllätti itse konferenssissa.

Minua yllätti luovuus, älykkyys, osaaminen, innostus ja se miten tärkeissä ajankohtaisissa asioissa liikuttiin ja miten syvällisesti ja älykkäästi ja samalla rennosti. Supercool!

M. Torppa

Tietotekniikkaa ja sosiaalista mediaa hyödynnetään lääketieteen perusopetuksessa aika lailla innovatiivisesti… Yhtenä innoittajana on toiminut Facebook ja Netflix, joita havainnointien mukaan lääketieteen opiskelijat (Amerikassakin) perinteisillä luennoilla aktiivisesti kuluttivat. Siitä ideasta syntyi Osmosis (minuutin johdantovideo, tässä myös 37 min webinaari aiheesta).

K. Räsänen

Monikin luento ja workshop inspiroi, mutta jos yllättymisestä puhutaan, nousi ylitse muiden Pasi Sahlbergin esitys avajaisissa. Mies puhui täyttä asiaa, mutta samalla rocktähden elkein sai vajaat 4000 osallistujaa 92 maasta laulamaan kuorossa Knockin’ on Heaven’s Door. Miksen ole kuullut tästä tyypistä aiemmin?

H. Furu

Ensikertalaisena AMEE:ssa minua yllätti se miten yhteisiä ja ajankohtaisia esillä olleet asiat olivat maailmanlaajuisesti katsoen: maailmankolkasta ja erikoisalasta riippumatta. Suomi myös monessa asiassa aivan maailman kärjessä. Workshopeissa kollegiaalinen ja luottamuksellinen ilmapiiri ja rakentavaa keskustelua ja ideointia. Kaiken kaikkiaan Upeat päivät AMEEssa. Hienoja postereita useampia! Yllättävän lukuisten kirjainyhdistelmien maailma täsmentyi: PechaKucha/EBM/TBL/PBL/CBME/CME/CPD/koulutuksen ja oppimisen vaikuttavuuden arviointia. Hieno suomalainen innovaatio Taitoni.fi tulisi edelleen saada samalla laajempaan käyttöön erikoistuville sekä meillä kouluttajakollegoilla.

K. Mölsä

Olin ensimmäistä kertaa AMEEssa ja päällimmäiseksi jäi kokemus monipuolisesta, korkeatasoisesta konferenssista. Power of Surprise –ideaa noudatettiin yllättävän monella tapaa kaikilla toteutuksen tasoilla läpi konferenssin. Avajaisiin oli koottu monipuolista yllättävääkin ohjelmaa. Meistä suomalaisista muutamat pukeuduimme kansallispukuihin, mikä näytti iloisesti yllättävän kv.vieraitamme.

Plenaryistä paras oli Pasi Sahlbergin loistava, yllätyksellisä elemenettejä sisältänyt performanssi.

Uusia toteutustapoja kokeiltiin: mm. ePostereita ja RoundTable –sessioita. Osallistuin keskiviikkoaamun ”Games” roundtableen, jonka puheenjohtaja vetikin yllättäen eri tavalla kuin maanantaina seuraamaani vastaava sessio. RoundTable oli positiivinen kokemus: meitä oli neljä esittäjää, joiden alustusten pohjalta käytiin sessioon osallistuneen yleisön kanssa kysymysten lisäksi vilkasta kokemusten vaihtoa sekä keskustelua.

Hauskinta ja yllättävintä olivat kuitenkin Fringe-sessiot, joissa esittäjä käyttivät kekseliäitä keinoja mm. kuorolaulua, huumoria, banaaneja tai maapallo-rantapalloja saadakseen yleisön mukaan ja yhdessä oppimaan.

H. Parviainen

Esitykset

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen verkoston AMEE2017-esitykset aiheesta ja vähän aiheen vierestä.

  • Ala-Mursula L, Horppu R, Liukkonen V & Päätalo K: Trainer doctors’ activities to support learning at work in specialty training for occupational health (posteri pdf)

  • Nevalainen M, Toivonen A & Pyörälä E: Learning from errors ‐ How to deal with them
  • Parviainen H ym.: Developing Leadership by Gamification – the “JoPe” Game as Part of Management Studies Included in Medical Doctors’ Specialization Education (pyöreä pöytä -esitys)
  • Rytkönen M, Heikkinen J & Räsänen K: Dialogues between the tutoring physicians and the physicians undergoing specialist training in occupational health (OH) in Finland (posteri pdf)
  • Selänne L: How to Moodle at the Faculty of Medicine at the University of Helsinki (ePoster)
  • Stengård J & Helaskoski E: Nationwide occupational medicine training program in the Finnish Institute of Occupational Health (posteri pdf)
  • Toivonen A & Pyörälä E: Medical students’ emotions related to breaking bad news ‐ a person oriented approach
  • Torppa M ym.: LUX HUMANA – Bridging Science and Humanities

Abstraktikirjasta (pdf) löydät tarkemmat kuvaukset esityksistä.

Mieleenpainuva AMEE 2017

Tämän vuoden AMEE-konferenssin teemana oli ”The power to surprise!” Ehkä suuria yllätyksiä ei vastaan tullut, mutta kokonaisuudessaan AMEE oli erittäin antoisa ja hieno kokemus. Olen onnellinen siitä että sain olla mukana!

Mieleeni jäivät esimerkiksi monet oppimisportfoliokokeilut ja ePortfoliot yleensäkin – uskon vahvasti että tulevaisuudessa oppimista/osaamista tullaan osoittamaan prosessimaisesti kuvaten nykyisen tenttimissysteemin sijaan. PechaKucha esityksissä ja useissa postereissa minua ilahdutti vahva yksilöllisyyden kunnioitus: seksuaalista tasa-arvoa, sukupuolineutraalia kohtelua ja ylipäätään opiskelijoiden mielenterveyttä ja jaksamista käsitteleviä hankkeita, tutkimuksia ja selvityksiä oli runsaasti. ”I´m so pleased I can be myself here” ei aina ole ihan itsestään selvää silloin, kun ympäristön odotukset nuorelle lääkärille poikkeavat omasta kokemusmaailmasta.

Hienoa että kovan opiskelutahdin ja päämäärätavoitteiden puristuksessa opiskelijoille tarjotaan myös jotain sellaista kuin oli esimerkiksi huikea Fringe. Mitä/mikä on Fringe? Jotain aivan erilaista mitä ei ainakaan minulle ole aikaisemmin tullut vastaan lääketieteen opetuksen kentältä. Miten Fringeä kuvaisi: taidetta, iloa, hauskuutta, luovuutta, leikillisyyttä – ja takuuvarmasti mieleenjäävää. Tätä menetelmää (vai mikä se nyt sitten onkaan) täytyy ehdottomasti saada lisää, ja jos rohkeutta riittää niin kokeilla itsekin?

Kovasti odottamani ammatti-identiteetin vahvistamiseen tähtäävät short communications -esitykset jättivät minulle vähän tyhjän fiiliksen, syynä oli ehkäpä joidenkin esitysten osalta varmaankin kulttuurierot. Tästä esimerkkinä taiwanilaisen lääkäriopiskelijan ammatti-identiteetin vahvistajana kolmanneksi tärkeimpänä tekijänä mainittu ohjaavan lääkärin ”dressing appropriately in workplace”… No mutta se oli vain yksi jännä huomio, isossa kansainvälisessä konferenssissa meitä on niin moneksi.

Suomen 100-vuotisjuhlan kynnyksellä en hirveästi riehaantunut letkajenkasta enkä valtavasti nähnyt sinivalkoisuuttakaan, vaikka niistä etukäteen oli promottu. Sen sijaan konffan upeinta antia oli ehdottomasti Pasi Sahlbergin ”What can medical education learn from the Finnish experience of educational change?” Sitä kuunnellessa oli hienoa ajatella kuuluvansa tähän pieneen kansaan, joka yleensä kehumisten keskelläkin aina löytää jotain vähäteltävää omasta osaamisestaan. Hassu juttu. Mutta niinhän sitä itsekin omassa posteriesityksessään tuskaili kangerteluaan ja jännitti osaamistaan – lieneeköhän tuo ilmiö jossain tämän kansakunnan geeneissä?! Työkaverit kysyivät tänään: ”no miten meni? Minä vastasin: No enpä tiiä. Kai se meni jotenkuten. ”

AMEE 2017:N ILOINEN SANOMA

”Pöhinää” oli vähintäänkin riittävästi, kun Messukeskuksessa oli paikalla lähes 4 000 lääketieteen opetus -kongressin osallistujaa, valtaosa lääkäreitä, ja kaikenlaista uutta oli esillä. Ja heti alkuun kehut järjestäjille: järjestelyt ja ohjelma olivat kokonaisuudessaan mainiot, vain posteri–opasteet olivat lainassa länsimetrosta… Näyttelyaluekin oli yllättävän laaja ja monipuolinen, kattaen niin kaupallisia kuin epäkaupallisia toimijoita: opetuksen, ohjauksen, oppimateriaalien tarjontaa oli niin perinteisinä kirjoina ja e-oppimisalustoina, virtuaalisina anatomiapöytinä kuin lääketieteen opetuksen maisteriohjelmina.

Kongressissa käytettyjen opetusmenetelmien runsaus oli silmiin pistävä – oli niin fringeä, pechakuchaa, työpajoja, posterikävelyjä ja e-postereita, paneeleita, flipped learningia, mielipidepuheenvuoroja, pyöreitä pöytiä kuin perinteisiä luentojakin. Alustukset power-pointeineen olivat vain 10-15 minuutin mittaisia ja teknisesti pääosin hyvin toteutettuja, eikä entisajan liian täyteen ahdettuja tekstislidejä juuri näkynyt. Vinkkejä omaankin esittämiseen tuli!

Lääketieteen koulutukseen liittyvän tutkimuksen määrä yllätti – paljon sitä tehdään. Tietysti tutkimuksen taso vaihtelikin, mutta paljon oli hyvätasoista ja monipuolista tutkimusta; niin epidemiologista, kvantitatiivista, kehittävän työntutkimuksen kuin laadullisenkin metodologian menetelmin rakennettuja. Oli niin professoreiden, väitöskirjatutkijoiden, kaikenkokoisten organisaatioiden kuin tavallistenkin opettajien pienimuotoisempia esityksiä. Posteriesityksistä minua yllätti ja viehätti innovatiivinen ja poikkitieteellinen esitys Thaimaan kuninkaan 10 eettisen periaatteen soveltamisesta erikoislääkärikoulutuksessa… yllättävän sovellettavaa!

Tutkimustulosten sovellettavuus on toki iso oma kysymyksensä. Erilaisissa järjestelmissä ja konteksteissa tehdyt tutkimukset ovat harvoin sovellettavissa suoraan. Koulutus- ja palvelujärjestelmät, kulttuuriset tekijät, lääkärikoulutuksen merkitys ja nykytila, historia ja tulevaisuuskin ovat maapallolla hyvin erilaisia. Selväksi tuli, että monella eri tavalla voidaan kouluttaa ja kouluttautua lääkäriksi, joka saa, osaa ja haluaa ottaa potilasturvallisuuden, potilaan oikeudet ja tarkoituksenmukaisen hoidon perusteet huomioon.

Ohjelmatietojen mukaan suomalaisia esityksiä kaikkiaan noin 1900 esityksestä oli noin 90. Suomalaisia työterveyshuollon posteriesityksiä oli kolme ja kaikkinensa työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksemme parissa työskentelevien henkilöiden esityksiä oli yhteensä kuusi – varsin hyvin siis! Havahduin myös olemaan jotenkin ylpeä kaikesta työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen parissa tehdystä tutkimuksesta – virtuaaliyliopiston tthvyo-sivulle on kerätty suurin osa 2000-luvulla tehdyistä julkaisuista, ja niitä on siellä  jo yhteensä 85 kappaletta, lisäksi 19 posteria (kts. www.tthyvo.fi/tthvyo/  ja sieltä julkaisut sekä kongressit). Täysin meillä käsittelemättömiä aihepiirejä ei tullut vastaan.

Kongressin kaikkein paras esitys oli Pasi Sahlbergin pitämä plenaariluento – yksinkertaisesti loistava! Tuli vakuuttuneeksi, että koulutusjärjestelmä Suomessa on tehnyt paljon hyviä ja oikeita asioita. Niiden perustana ovat mm. luottamus, aikaa yhdessä oppimiselle, opettajien hyvä koulutus ja jopa naisten ja äitien asema yhteiskunnassa – eivät kontrolli, kuri tms. Esitys on tallennettu ja katsottavissa.

Ensikertalaisena AMEE:ssa koin kongressin omaa ammatillista identiteettiäni vahvistavana. Yksittäisten esitysten ohella minua yllättivät alan tutkimuksen laajuus ja monimuotoisuus, opetusmenetelmien vaihtelevuus, ja sen havaitseminen, että lääketieteen koulutukseen ja sen kehittämiseen osallistuu valtava joukko ympäri maailmaa. Hyvin koulutettu, osaava ja motivoitunut lääkäri on terveyspalvelujärjestelmän ja potilastyön toimivuuden keskeinen tukijalka!