Mainio ICOH-tapaaminen!

Järjestimme ICOH:n jäsenille ja sen toiminnasta kiinnostuneille tapaamisen Työterveyslaitos Helsingin tiloissa 31.5.2017. Osallistujien määrä ylitti odotuksemme ja oli ylittää kokoustilankin kantokyvyn, kun 24 innokasta tuli paikalle – lisäksi muutama osallistui Skypen välityksellä.

Aluksi ICOH:n entinen presidentti Jorma Rantanen alusti järjestön historiasta, luonteesta, merkittävyydestä ja vaikuttavuudesta erityisesti suomalaisin silmin. Rantanen kertoi, että järjestö perustettiin vuonna 1906 Italiassa Simplonin junatunnelin rakentamisen jälkeen – työskentely ja olosuhteet olivat sellaiset, että ”ei koskaan enää”. Rantanen kuvasi myös järjestön tehtäviä: tutkimusta, tiedon välitystä, koulutusta, hyvien käytäntöjen luomista ja etiikkaa. Hän korosti suomalaisten hyvää osallisuutta järjestön toimintaan ja sen moniammatillisuutta. Tarvetta kv-työterveystyölle totisesti on: työperäisiä kuolemia tapahtuu maailmalla vuosittain enemmän kuin mitä ”muut globaalit epidemiat” kuten HIV, malaria ja tuberkuloosi aiheuttavat!

Johtaja Kirsi Ahola avasi Työterveyslaitoksen näkökulmaa ICOH:n toimintaan. Vaikka ICOH:n ja TTL:n suuret tavoitteet ovat varsin yhteneväiset, hän kaipasi yhä yhteisen toiminnan fokusointia ja tavoitteiden terävöittämistä.

Professori Kari Reijula kuvasi kokemuksiaan boardin ja tieteellisten komiteoiden jäsenenä. Hän piti itsestään selvänä sitä, että hän osallistuu kansainväliseen toimintaan. Vain siten pysyy ajan tasalla ja voi edistää työelämän paranemista kauttaaltaan. Osallistumalla antaa, saa ja voi vaikuttaa – jopa globaalisti!

Dosentti Timo Leino alusti ICOH:n seuraavasta maailmankongressista, joka pidetään Dublinissa 29.4.-4.5.2018. Abstraktien jättöaika on jo 15.6.2017! Hän kuvasi lyhyesti kongressin kulkua ja ohjelmaa ja toivoi mahdollisimman monen pääsevän paikalle.

ICOH-boardin kolmivuotisen toimikauden 2018-2020 vaalit ovat syyskuussa, ja ”kansallista vaalistrategiaa” käytiin läpi. Jäsenistöltä toivottiin äänestysaktiivisuutta ja äänten keskittämistä ensi sijassa kahdelle ehdokkaalle. Tällä hetkellä boardin suomalaisjäsenet ovat professorit Kari Reijula ja Jukka Vuori.

Kansallinen sihteeri Jarmo Heikkinen puhui ICOH:n jäseneduista ja uusien jäsentenkin hankinnasta. Kokousosallistujat esittivät, että jokainen jäsen hankkisi loppuvuoden aikana ICOH:lle ainakin yhden uuden jäsenen, ”kummijäsenen”, mukaan hyvään toimintaan!

Lopuksi keskusteltiin mahdollisuuksista ja keinoista tehdä kansallista ICOH-yhteistyötä järjestön ja toiminnan tunnettuuden lisäämiseksi ja toiminnan edelleen aktivoimiseksi. Keskusteltiin mm. projektiyhteistyöstä ja –töistä, verkkosivuista ja yhteyden pidosta, tapahtumatiedotuksista.

Tapaaminen oli osallistujamäärällä ja –aktiivisuudella arvioiden selvästi kaivattu ja tarpeen. Kokous antoi osallistujille ideoita ja positiivista energiaa toiminnan eteenpäin viemiseksi!

 

 

KEHITTÄMISAJATUKSIA JA TOIVEITA?

Erikoistuvien koulutusta ohjaavat työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen opetussuunnitelma eli OPS ja Lokikirja on päivitettävä. OPS päivitetään maaliskuun loppuun mennessä ja Lokikirja kesään mennessä. Ne luovat raamit koulutuksen tavoitteille, suoritteille ja arvioinneille ym.

Onko Sinulla kehittämisajatuksia OPS:an tai Lokikirjaan? Tarvitaanko sinne jotain ihan uutta? Vai puuttuuko sieltä jotain, tai onko jotain aivan liikaa? Pitäisikö olla enemmän vaihtoehtoja (mitä, mihin?) vai keskittyä enemmän ”olennaiseen” (mihin?). Onko teoriaopintoja sopivasti, vai pitäisikö vaatimuksissa niitä olla tuplaten (200 h)? Pitäisikö osa teoriakursseista olla pakollisia, esimerkiksi ns. pitkä kurssi? Onko Virtuaaliyliopistossa tarjolla kaikkea mitä siellä pitääkin olla? Ovatko tenttivaatimuskirjat ja –lehdet ajan tasalla? Entä…?

Haluamme kuulla Sinun mielipiteesi. Nyt on aika ja mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi! Voit laittaa ehdotuksesi vaikka sähköpostitse jarmo.k.heikkinen(at)uef.fi – kaikki muutkin yliopistolaiset ottavat kyllä viestisi ilolla vastaan.

Ammatillinen kuntoutuskin muutoksissa

Päivitin ammatillisen kuntoutuksen alustustani perusopiskelijoille. Tarkistellessani lähteitä ja verkkosivuja, totesin selviä muutoksia taas tapahtuneen. Varsin vähälle tiedotukselle on osa näistä muutoksista jäänyt, erityisesti muutokset KELAn ja työvoimahallinnon ammatillisessa kuntoutuksessa. Muutokset vaikuttavat kuitenkin osaltaan positiivisilta, selkeyttäviltä. Tämä on mainio asia, sillä kyllähän niin lääkinnällinen kuin ammatillinen kuntoutus ovat olleet melkoisen sekava soppa ottaa haltuun!

Työvoimahallinto keskittyy yleisiin työvoimapalveluihin. Eli lyhyesti: ammatillista kuntoutusta se ei enää järjestä. Näin esim. työkokeilu TE:n kautta ei enää onnistu. Aiemmista ”ammatillista kuntoutusta lähellä olleista palveluista” jäljellä ovat kuitenkin mm. työolosuhteiden järjestämistuki ja palkkatuet.

KELAn ammatillisen kuntoutuksen uudistus tapahtui osin tämän vuoden (2017) vaihteessa.

KELAn ammatillisen kuntoutuksen muodoista tunnettuja ovat mm. koulutus ja koulutuskokeilu. Koulutus voi olla yleissivistävää, ammatillista perus-, uudelleen- tai jatkokoulutus. Ammatillisen kuntoutusselvityksen avulla on tarkoitus tunnistaa ja arvioida työkykyä ja laatia kuntoutussuunnitelma palveluntuottajan avo-palveluna yleensä 2-3 päivässä.

Työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen linjoina ovat työkokeilu (3-6 kk) ja työhönvalmennus (3-21 kk) ja näiden yhdistelmä (6-26 kk) sisältäen työharjoittelua ja yksilöllistä työhönvalmentajan tukea).

Varsin paljon mainostettu ja ilmeisen tiivis KIILA-kuntoutus korvasi ASLAK- ja TYK-kurssit. Niiden pituus on luokkaa 15 päivää aiempien 21 ja 35 päivän sijasta (ASLAK ja TYK).

Ns. ammatilliset kuntoutuskurssit ovat ryhmämuotoisia ja suunnattu vajaakuntoisille ja elämänhallinnan ongelmia omaaville. Avomuotoisten kurssien kesto on yhteensä peräti 110 vrk sisältäen jaksoja, käyntejä, melko paljon työharjoittelua ja tämä kaikki noin 10 henkilön ryhmissä.

Entiseen tapaan KELAsta saa kalliita ja vaativia apuvälineitä, kuten piste- ja isonäyttöjä, joita terveydenhuollon kuntoutuksena ei järjestetä, sekä elinkeinotukea: vajaakuntoisen ammatinharjoittajan tai yrittäjän yritystoiminnan tukea (max 17 000 e).

Näin työnjako on selkiintynyt jonkin verran: jäljellä ovat työeläkevakuutusyhtiöt, KELA ja muut vakuutusyhtiöt erityisissä tapauksissa (liikennetapaturmat, työ- ja työmatkatapaturmat ja ammattitaudit sekä sotilasvammat). Selkiintymisen soisi jatkuvan!

Erinomaista, lähes ja ihan parasta!

Valmistumassa oleva erikoistuja kävi yliopistolla täyttämässä ja jättämässä papereitaan erl-koulutustodistusta varten. Kainalossa oleva paksu kansio sisälsi iloisen yllätyksen!

Erikoistuja oli kerännyt kansioon tekemisensä koko erikoistumisajalta. Kansiosta oli kehittynyt portfolio: se oli suunnitelmallinen, järjestelmällinen ja hallittu, kattava kuvaus hänen erikoistumisensa polusta, siihen liittyvistä tekemisistä ja ajatuksista. Se sisälsi mm. erittäin hyvin täytetyn Lokikirjan, luettelot tehdyistä suoritteista, työ- ja teoreettisten koulutusten todistukset (CV:n), kirjaukset viikoittaisista toimipaikkakoulutuksista, tehtyjen kliinisten ja muiden palvelujaksojen kuvauksia. Hän koki hyötyneensä asioiden yhteenvedoista ja kirjaamisesti ”älyttömästi”.

Lähes parasta olivat hänen tekemänsä yhteenvedot, mm. eri palvelujaksoista: mitä tein, miten meni, mitä opin? Lisäksi kansio sisälsi hänen pitämiensä luentojen kalvoja, työpaikkaselvitysten ja erilaisten kehittämishankkeitten ja -tehtävien kuvauksia/listoja ym. Ja monessa oli jo ennättänyt ollakin mukana.

Ihan parasta oli kuitenkin se innostus, mikä elekielessä, puheissa ja ilmeissä valaisi koko huoneen: näin minä sen tein, näin minä tajusin asioita, tätä kaikkea opin! Ja nyt minä valmistun erikoislääkäriksi, mutta ei tämä tähän lopu: edelleen minä kehityn, opin, suunnittelen tulevaa, tutkin ja kehitän – ja alan kouluttajalääkäriksikin.

Vähemmälläkin palolla valmistuu, mutta koko minunkin viikkoni muuttui positiiviseksi tavatessani alastaan tosissaan innostuneen nuoren kollegan!

Luin kaksi hyvää kirjaa

Viime viikonloppuna luin kaksi kirjaa loppuun. Olivat hyvin erilaisia, mutta molemmat vaikuttavia!

Kokeneen työpsykologin Sanna Aulankosken kirja Törmäyksistä työniloon – työterveyshuolto tukena työn ristiriidoissa ilmestyi vuoden2016 puolella. Se on selväsanainen, kompakti vain 111 sivun ”ohuinen” kirjanen työkseen työn ihmissuhdepulmia ratkoville. Asioiden käsittelytapa on moderni, selkeä, käsikirjamainen. Kirjoittaja käsittelee muutaman keskeisen työn ristiriitatyypin. Työterveyshuollon toimintatapoina kirja käsittelee sovittelua, työnohjausta, coachingia, koulutusta, työterveysneuvottelua, työpaikkaselvityksiä ja yksilötyötä. Oivalluksia lukijalle syntyy myös työorganisaatiosta ja ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta. Käytännön työterveyslääkärin työtä ajatellen tekstin painotukset olivat hieman epätasapainossa: esim. sovittelua kirjanen käsittelee 14 sivua, työterveysneuvottelua kaksi sivua. Innostuin kuitenkin lukemaan kirjan lähes kertaistumalta, sen verran kiinnostavasti kirjanen oli rakennettu ja kirjoitettu. Kirjanen voi innostaa aloittelevaa työterveyslääkäriä perusteellisempien opusten pariin ja kokeneelle kollegalle teos on oivalluksia antava katsaus siitä, mitä nykytyöpsykologia oikein sisältää. Pieni kirja, iso sisältö.

Iso kirja, iso sisältö oli käsiini divarista löytyneessä historiikissa Sata sodan ja rauhan vuotta. SPR 1877-1977. Gunnar Rosénin 537-sivua paksu kirja kuvaa SPR:n kehitystä ja toimintaa erityisesti suomalaisesta näkökulmasta, mutta myös kansainvälisesti. Marskinkin tuki toiminnalle on ollut hyvin laajaa, toimihan hän yhdistyksen yhtenä pitkäaikaisena puheenjohtajana ym. Kirjasta selviää toiminnan hämmästyttävä laajuus ja polveilu nykytilaa kohden: SPR on ollut mukana sairaanhoitajien koulutuksen kehittämisessä, sisällissodassa molemmin puolin auttamassa, rajaseudun terveystalo –toiminnassa, ensiaputaitojen kouluttamisessa, luonnonkatastrofeissa, monenlaisessa sairaalatoiminnassa, veripalvelussa jne., jne. Tulin niin tietoiseksi ja vakuuttuneeksi SPR:n toiminnasta ja sen tarpeellisuudesta, että liityin SPR:n ainaisjäseneksi. Ehkä vähän banaali tapa osoittaa tukensa, mutta on varmasti parempi kuin ei mitään.

Lukeminen kannattaa aina!